Jospa nyt yrittäis uudelleen tätä kirjottelua..Vähän kun on kiukku ja ahdistus laantunut ;) Tuo ensimmäinen ilta oli kyllä kuin suoraan pahimmista painajaisista..Karseaa settiä, voin kertoa. :< Seuraavana päivänä lähdin heti päivällä Kanttiinille syömään ja näin Adamin. Illalla istuskeltiin siinä Tsekeillä hetken aikaa ja vaihdettiin kuulumisia. :) Oli aivan mahtavaa nähdä kaikki taas ja tämä kohensi olotilaa jo kovasti :)
Eilen en pahemmin saanut mitään aikaan, yritin vain järjestellä lähtöä täältä ja sainkin sovittua professorini kanssa, että yritän tenttiä nuo kurssit aikasemmin, että pääsen lähtemään täältä. Hyviä uutisia tuli vielä sen verran, että kuulin saavani uudet kämppikset from Finland. ;) Kaks poikaa sieltä ny pitäis sitten huomenna tulla klo 17. Mennään Lambroksen kanssa vastaan niitä kentälle. Kiva, kun saa jotain seuraa, on meinaa vähän kolkkoa täällä läävässä ilman kämppiksiä. :<
Kävin eilen ja tänään kaupungilla vähän pyörimässä päivällä. En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ilmeisesti koko kaupunki oli päättänyt eilen lähteä liikekannalle. Ei meinannu Tsimiskillä päästä eteenpäin kävellen, kun joka nurkasta pukkas lisää väkeä jalkakäytävälle! Autoja oli kaikki paikat täynnä, siis kaikki kadunvarret oli kahdessa rivissä täynnä autoja! Älkää kysykö, että miten ne ensimmäisen rivin autot ikinä pääsivät lähtemään parkista, jos halusivat liikkua jonnekin...
Olin taas eilen Hondos Centerissä varmaan kaksi tuntia. On se vaan ihana paikka. :D Miksei Suomessa voi olla samanlaista, kertokaapa se? Se olisi suurmenestys.. Hondos Centerkin nostatti vähän mielialaa. Onneksi. Eilen illalla kävin taas Kanttiinilla syömässä iltapalaa ja näin Lauran ja Kamilin.
Tänään pääsin oikein salillekin. Siellä oli kaikki ennallaan ja mukava salinomistajakin oli oma itsensä, kuten tavallista. Aika äkkiä loppujen lopuksi vilahtaneet nämä pari päivää, vaikka en oikein mitään ole vielä tehnytkään, huomenna on jo perjantai! :D Mua vähän jo valmiiks ahdistaa, että miten nuo tentit nyt menee, mutta eikai siinä auta itku markkinoilla. Kun vaan sais pois vaivoista mahdollisimman pian, niin pääsee pakkaamaan. ;) Sain tosiaan nyt ne lennotkin lopulta siirrettyä, erinäisten säätöjen ja selvitysten siivittämänä.
Ei voi paljon sanoa muuta, kun että kaikkeen sitä ihminen joutuu. Ehkä kaikkein pahinta tässä on se, että ei oo ketään kenen kanssa jakaa näitä asioita. Varmaan aika vaikea kenenkään kuitenkaan kuvitella, että miltä tämä tilanne täällä ihan oikeasti nyt tuntuu. Mutta eipä hätää, onhan tässä jo huomattavasti menty parempaan suuntaan! Saatoin jopa äsken syödä tuolla keittiössä, ekan kerran tällä viikolla istuin keittiönpöytään ja söin siinä. :D Mutta on se kyllä kumma, jos en saa jotain hometautia täällä..On sen verran kivat katkut tuolla keittiö-vessa-akselilla..*huoh*
Nyt aloin kuunnella, että tuolta parvekkeelta kuuluu jotain todella outoa rapinaa. Epäilemättä jättiläisrotta yrittää tulla sisään lämmittelemään ja pureskelemaan mun varpaat. :( Taidan mennä pelottelemaan sen pois ja sen jälkeen voisi vaikka mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla aikasin lähteä kouluun (FROM HELL). Eli tässäpä tämä tällä kertaa. Talo ei oo vielä sortunu ja oon toistaiseksi vielä järjissäni. Hyvää yötä.
-Suski
torstai 8. tammikuuta 2009
maanantai 5. tammikuuta 2009
26 päivää
= 647 tuntia. Niin pääsen takas Halsualle.
Täällä on tylleröllä mennyt taas päivä putkeen. Heräsin aamulla Cumulus Airportista ja olin todella väsynyt, kun en saanut oikein häävisti nukuttua. Siirryin Helsinki-Vantaalle jonottamaan Check-Iniin hermoja koettelevan pitkäksi ajaksi ja yritin sitten kiireellä ostaa vielä vähän tuliaisiakin. Lento Budapestiin sujui mukavasti aikataulussa. Budpestissä sitten huomasinkin, että mun jatkolennon uusi aika oli 14.20..NOIN 14.20. Kello oli siinä vaiheessa tosiaan about 11.20. Siellä sitten tönöttelin Budapestissä muutaman tunnin.
Palasin siis tänään takaisin tänne ihanaan Thessalonikiin. Missä ei sinänsä ole mitään kauheaa..mutta meinasin ihan vähän hajota, kun astuin tänne kämppään. Tuttavallisemmin läävään. Avasin oven pimeään asuntoon, kylmä ilma ja tuuli puhalsivat vastaan. Varoavasti hiivin peremmälle ja laitoin valot eteiseen. Kurkistin keittiöön. Parvekkeen ovi oli auki. Ihanaa. Pyörittelin hetken päätäni ja tarkastelin tyttöjen tyhjää huonetta. Koko kämppä oli kylmä kuin maakellari. Vedin parvekkeen oven keittiössä kiinni ja tein muutamia havaintoja toimenpiteen jälkeen. Ensinnäkin keittiössä haisi märäntyvä laasti ja home. Tiskipöytä oli täynnä laastimurua. Katossa näytti olevan ihan kiitettävän kokoinen vesivaurio. Todella mukavaa.
Myönnettäköön nyt, ettei tunnelma ole varsinaisesti katossa. Ei tunnelma, mutta vesivaurio on. On se hyvä, että katossa on edes jotain. Tätä tunnelmaa ei suinkaan paranna se, että olen täällä läävässä ihan yksin. Ei edes torakoita ole näkynyt. Tytöt ovat onnellisesti Suomessa. Jos joku tietää jonkun, jolla ei oo kämppää Thessalonikissa ja joka haluaa kiduttaa itseään huonoilla asuinolosuhteilla, niin ottakaa yhteyttä heti minuun! Vuokra ei hyvän elintason omaavan päätä huimaa; vertaistuki ja sarkasmi asuinkumppanilta sisältyvät hintaan!
Yritän purkaa tavaroitani nyt seuraavaksi, mikäli en ole jäätynyt kiinni tähän tuoliin. Ei ihan äkkiä saa lämpimäksi tätä kivikasaa, kun ovi on varmaa ollu kaks viikkoa auki. Mikäli Luoja suo, palaan turinoimaan kenties myöhemmin tällä viikolla. Jos vaikka olis tunnelma vähän noussut. Surullinen Suski kuittaa. Tack och hej.
Täällä on tylleröllä mennyt taas päivä putkeen. Heräsin aamulla Cumulus Airportista ja olin todella väsynyt, kun en saanut oikein häävisti nukuttua. Siirryin Helsinki-Vantaalle jonottamaan Check-Iniin hermoja koettelevan pitkäksi ajaksi ja yritin sitten kiireellä ostaa vielä vähän tuliaisiakin. Lento Budapestiin sujui mukavasti aikataulussa. Budpestissä sitten huomasinkin, että mun jatkolennon uusi aika oli 14.20..NOIN 14.20. Kello oli siinä vaiheessa tosiaan about 11.20. Siellä sitten tönöttelin Budapestissä muutaman tunnin.
Palasin siis tänään takaisin tänne ihanaan Thessalonikiin. Missä ei sinänsä ole mitään kauheaa..mutta meinasin ihan vähän hajota, kun astuin tänne kämppään. Tuttavallisemmin läävään. Avasin oven pimeään asuntoon, kylmä ilma ja tuuli puhalsivat vastaan. Varoavasti hiivin peremmälle ja laitoin valot eteiseen. Kurkistin keittiöön. Parvekkeen ovi oli auki. Ihanaa. Pyörittelin hetken päätäni ja tarkastelin tyttöjen tyhjää huonetta. Koko kämppä oli kylmä kuin maakellari. Vedin parvekkeen oven keittiössä kiinni ja tein muutamia havaintoja toimenpiteen jälkeen. Ensinnäkin keittiössä haisi märäntyvä laasti ja home. Tiskipöytä oli täynnä laastimurua. Katossa näytti olevan ihan kiitettävän kokoinen vesivaurio. Todella mukavaa.
Myönnettäköön nyt, ettei tunnelma ole varsinaisesti katossa. Ei tunnelma, mutta vesivaurio on. On se hyvä, että katossa on edes jotain. Tätä tunnelmaa ei suinkaan paranna se, että olen täällä läävässä ihan yksin. Ei edes torakoita ole näkynyt. Tytöt ovat onnellisesti Suomessa. Jos joku tietää jonkun, jolla ei oo kämppää Thessalonikissa ja joka haluaa kiduttaa itseään huonoilla asuinolosuhteilla, niin ottakaa yhteyttä heti minuun! Vuokra ei hyvän elintason omaavan päätä huimaa; vertaistuki ja sarkasmi asuinkumppanilta sisältyvät hintaan!
Yritän purkaa tavaroitani nyt seuraavaksi, mikäli en ole jäätynyt kiinni tähän tuoliin. Ei ihan äkkiä saa lämpimäksi tätä kivikasaa, kun ovi on varmaa ollu kaks viikkoa auki. Mikäli Luoja suo, palaan turinoimaan kenties myöhemmin tällä viikolla. Jos vaikka olis tunnelma vähän noussut. Surullinen Suski kuittaa. Tack och hej.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Mellakoita, soivia joulukuusia, mielenosoituksia...
Noniin. Myönnettäköön se jälleen heti kärkeen, että sitä ollaan taas laiminlyöty blogia. Näin on päässyt käymään. Tähänkin on jälleen useita selityksiä! Toki! Tehdäänpä siis pientä päivitystä jälleen kertaheitolla.. Voin kertoa, että tämän jälkeen voi pientä blogin laiminlyöntiä jälleen esiintyä, sillä olen huomenna lähdössä yhteen tosi mahtavaan maahan, missä toimii sähköt ja lämmitys ja missä voi hengittää samaan aikaan, kun kävelee kadulla - voitteko kuvitella! Tämä on täyttä totta, sellainen paratiisi on todellakin olemassa! Siellä ei myöskään tarvitse lämmittää vettä erikseen, ennen kuin menee suihkuun ja siellä ei ole torakoita, eikä tuhatjalkaisia! Tiedän, kuullostaa uskomattomalta, mutta parasta uskoa nyt vain... Luntakin siellä kuulemma on ja ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä puhut, kun avaat suusi! Siellä ymmärretään kuulemma myös englantia ja kouluissakaan ei ole kulkukoiria, sankkaa tupakansavua eikä piraattituotteiden kauppaajia. Tietenkin tätä on vaikea uskoa, mutta ihan oikeasti, sellainen maa on. Tuolla se on kaukana pohjoisessa ja sinne yritän huomenna päästä lentokoneella.
1.12. Thessaloniki otti vastaan joulun. Jouluvalot sytytettiin keskustassa ja pormestari piti puheen. Olimme koko vaihtariporukalla siellä joulufiilistelemässä ja hauskaa oli!:) Seuraavana viikonloppuna vedettiin tyttöjen kanssa kunnon Erasmus-elämöinnit. 5. päivä perjantaina oltiin Aristoteles Universityllä erasmusbileissä, oli ihan hauskaa ja olin vahingossa vähän kännissä. Raahauduttiin kotiin suhteellisen aikaisin, koska seuraavana päivän meillä oli luvassa itsenäisyyspäivän vastaanotto Psaltoulla kera skumpan ja tripitin(spicy cheese salad) ja sipsien. Tosi kiva ilta meillä olikin, tehtiin manikyyrejä, syötiin tripitiä ja tuhottiin kolme pulloa skumppaa. Katsottiin yle areenasta Linnanjuhlia ja arvosteltiin pukuja. 7.12 sunnuntaina oltiin luvattu järjestää meidän porukalle pikkujoulut ja se myös tehtiin. :) Tsekit, saksalaiset ja muut tuli meille ja sitten näytettiin vähän mallia, että miten suomalaiset juhlii pikkujoulua... Seuraavana päivänä oli Psaltoulla hieman väsynyttä väkeä ;)
Kaiken tämän hauskuuden keskellä viime lauantaina pääkaupungissa Ateenassa alkoi tapahtua pelottavia juttuja...Poliisi ampui -ilmeisesti vahingossa- nuoren mielenosoittajan, kun tämä oli heittämässä poliisiautoa polttopullolla. Tämän tapahtuman johdosta koko maassa alettiin mellakoida. Mellakat ovat olleet pahimmillaan Ateenassa, mutta seuraavaksi pahinta meno on ollut täällä meidän Salonikissa. Pankkeja, liikkeitä, roskiksia ym. on poltettu tai muuten vaan tuhottu. Tätä on nyt jatkunut kahdeksan päivää. Ei olla voitu mennä keskustaan ollenkaan, joten ei olla voitu käydä edes kanttiinilla syömässä. Koulussa ei olla myöskään käyty. Puolet viikosta koulut olivat tosin kiinni.. Väkivallalle ei näy loppua, viime yönä oli taas poltettu jokin rakennus ja pankkeihin oli hyökätty. Eli tämä viimeinen viikko, kun kaikki ollaan täällä vielä on vietetty neljän seinän sisällä ja pelätty mellakoita. :< Pahinta tässä on se, että en usko, että tämä tilanne tästä rauhoittuu siinä ajassa, jonka vietän Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun palata tänne kaaoksen keskelle tammikuussa. Ihan niinkun täällä ei muutenkin olisi vaikeaa...
Kaiken mellakoinnin takana on paljon muutakin kuin pojan ampuminen. Suurin osa väestöstä on pettynyt ja vihainen vallitsevalle hallitukselle, joka on mm. tehnyt "laittomia" maakauppoja ja käyttänyt väärin verovaroja. Nykyistä hallitusta syytetään myös työttömyydestä ja talouskriisistä. Mielenosoittajat vaativat hallituksen eroa, mutta pääministeri on ilmoittanut, ettei meinaakaan erota eikä uusia vaaleja tulla järjestämään. Tilanne on todella sekava. Tätä kaikkea sekavuutta ei kauheasti auta se, että meidän rapussa on soiva joulukuusi! Onneksi huomenna pääsee Suomeen.
Tämä on kyllä uskomatonta, että miten täällä on asiat menneet melkein koko ajan ihan päin mäntyä. Ensinnäkin tuo koulu, tämä kämppä ja kaikki...mikään ei ole oikein onnistunut koko syksynä ja nyt tämä mellakointikin vielä. Tähän asti itse kuitenkin on ollut turvassa, eikä ole tarvinnut varsinaisesti pelätä...(jos ei lasketa liikennettä ja myrkyllisiä tuhatjalkaisia...). Saapi nähdä mikä tilanne mahtaa olla tammikuussa. Tämä syksy on kyllä opettanut mulle enemmän kuin mikään muu aika ikinä. :)
Nyt taidan suorittaa viimeiset pakkailut ja valmistella huomisen aikataulun. Seuraavan kerran sitten kirjoittelen toivon mukaan Suomessa. ;) Toivon mukaan ihan vaan sen takia, kun Budabestin lentokentän työntekijät ovat lakossa. Ja tokihan olen Budabestin kautta lentämässä huomenna..joten voi olla että huomenna tähän aikaan on Budabestin lentokentällä yksi pieni ja epätoivoinen suomalaistyttö...
1.12. Thessaloniki otti vastaan joulun. Jouluvalot sytytettiin keskustassa ja pormestari piti puheen. Olimme koko vaihtariporukalla siellä joulufiilistelemässä ja hauskaa oli!:) Seuraavana viikonloppuna vedettiin tyttöjen kanssa kunnon Erasmus-elämöinnit. 5. päivä perjantaina oltiin Aristoteles Universityllä erasmusbileissä, oli ihan hauskaa ja olin vahingossa vähän kännissä. Raahauduttiin kotiin suhteellisen aikaisin, koska seuraavana päivän meillä oli luvassa itsenäisyyspäivän vastaanotto Psaltoulla kera skumpan ja tripitin(spicy cheese salad) ja sipsien. Tosi kiva ilta meillä olikin, tehtiin manikyyrejä, syötiin tripitiä ja tuhottiin kolme pulloa skumppaa. Katsottiin yle areenasta Linnanjuhlia ja arvosteltiin pukuja. 7.12 sunnuntaina oltiin luvattu järjestää meidän porukalle pikkujoulut ja se myös tehtiin. :) Tsekit, saksalaiset ja muut tuli meille ja sitten näytettiin vähän mallia, että miten suomalaiset juhlii pikkujoulua... Seuraavana päivänä oli Psaltoulla hieman väsynyttä väkeä ;)
Kaiken tämän hauskuuden keskellä viime lauantaina pääkaupungissa Ateenassa alkoi tapahtua pelottavia juttuja...Poliisi ampui -ilmeisesti vahingossa- nuoren mielenosoittajan, kun tämä oli heittämässä poliisiautoa polttopullolla. Tämän tapahtuman johdosta koko maassa alettiin mellakoida. Mellakat ovat olleet pahimmillaan Ateenassa, mutta seuraavaksi pahinta meno on ollut täällä meidän Salonikissa. Pankkeja, liikkeitä, roskiksia ym. on poltettu tai muuten vaan tuhottu. Tätä on nyt jatkunut kahdeksan päivää. Ei olla voitu mennä keskustaan ollenkaan, joten ei olla voitu käydä edes kanttiinilla syömässä. Koulussa ei olla myöskään käyty. Puolet viikosta koulut olivat tosin kiinni.. Väkivallalle ei näy loppua, viime yönä oli taas poltettu jokin rakennus ja pankkeihin oli hyökätty. Eli tämä viimeinen viikko, kun kaikki ollaan täällä vielä on vietetty neljän seinän sisällä ja pelätty mellakoita. :< Pahinta tässä on se, että en usko, että tämä tilanne tästä rauhoittuu siinä ajassa, jonka vietän Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun palata tänne kaaoksen keskelle tammikuussa. Ihan niinkun täällä ei muutenkin olisi vaikeaa...
Kaiken mellakoinnin takana on paljon muutakin kuin pojan ampuminen. Suurin osa väestöstä on pettynyt ja vihainen vallitsevalle hallitukselle, joka on mm. tehnyt "laittomia" maakauppoja ja käyttänyt väärin verovaroja. Nykyistä hallitusta syytetään myös työttömyydestä ja talouskriisistä. Mielenosoittajat vaativat hallituksen eroa, mutta pääministeri on ilmoittanut, ettei meinaakaan erota eikä uusia vaaleja tulla järjestämään. Tilanne on todella sekava. Tätä kaikkea sekavuutta ei kauheasti auta se, että meidän rapussa on soiva joulukuusi! Onneksi huomenna pääsee Suomeen.
Tämä on kyllä uskomatonta, että miten täällä on asiat menneet melkein koko ajan ihan päin mäntyä. Ensinnäkin tuo koulu, tämä kämppä ja kaikki...mikään ei ole oikein onnistunut koko syksynä ja nyt tämä mellakointikin vielä. Tähän asti itse kuitenkin on ollut turvassa, eikä ole tarvinnut varsinaisesti pelätä...(jos ei lasketa liikennettä ja myrkyllisiä tuhatjalkaisia...). Saapi nähdä mikä tilanne mahtaa olla tammikuussa. Tämä syksy on kyllä opettanut mulle enemmän kuin mikään muu aika ikinä. :)
Nyt taidan suorittaa viimeiset pakkailut ja valmistella huomisen aikataulun. Seuraavan kerran sitten kirjoittelen toivon mukaan Suomessa. ;) Toivon mukaan ihan vaan sen takia, kun Budabestin lentokentän työntekijät ovat lakossa. Ja tokihan olen Budabestin kautta lentämässä huomenna..joten voi olla että huomenna tähän aikaan on Budabestin lentokentällä yksi pieni ja epätoivoinen suomalaistyttö...
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Ankaraa opiskelua
Voihan venäjä, kun olen taas laiminlyönyt blogiani usean päivän ajan. Shame on me.:< Tähän on pätevä syy olemassa. Olen nimittäin opiskellut! Kyllä vain. Viime viikolla olin kolmena päivänä koulussa!!Ja olisin ollut neljäntenäkin, mutta oli lakko..yllättävää. Tiistaina ja torstaina, kun en käynyt koululla, opiskelin PR ja Communication skills kurssien final assignmenteja varten. Todella ahkerana olen siis ollut. Viime viikko oli ensimmäinen suht' normaali viikko täällä, kävin saleilemassa, heräsin joka aamu aikaisin ja menin illalla ajoissa nukkumaan. Onpa rattoisaa. Harmittaa vain, kun nuo muut vaihtarit eivät oikein ymmärrä, että miks haluan mennä ajoissa nukkumaan ja opiskella ja miks en halua pilettää ja juoda.. mutta noh, sitten kun saan nuo mun työt valmiiksi, niin on enään pari yhteistä viikonloppua, että ollaan koko porukka kasassa :( Haikealta tuntuu kyllä erota noista tsekeistä ja kaikista muista, onneks suurin osa kuitenkin on täällä vielä tammikuun. :) mulla on kyllä tällä hetkellä niin kauhea koti-ikävä ja ikävä Mikkoa, että ootan vaan kotiin pääsyä.
Nyt viimeset pari viikkoa on kyllä ollu niin kamalat täällä Psaltoulla. Parina päivänä oli tosiaan lämpötila melkeen nollassa pihalla ja täällä meijän lukaalissa kun ei sitä lämmitystä tosiaan oo, niin ei oo kovin hilpeät tunnelmat vallinnu Psaltoulla. Mä oon jo parantunu lentsusta, mutta tytöillä on vielä vähän köhää. Mutta tää kylmyys ei tosiaan tee hyvää ollenkaan, jos on kipeenä. :<
Onhan meillä nuo lämpöpatterit täällä, mitä voitais toki pitää päällä, jos ne ei joka kerta kun ovat päällä, räppäsis sähköjä poikki...Uskomatonta shittiä välillä tämä touhu. Mä oon ihan "vähän" onnessani, kun pääsen Suomessa omaan kämppään sitten joskus keväällä ja siellä on lämmitys, eikä tarvi jäätyä koko ajan. :)
Mun pitäis nyt jatkaa mun Communication skillsin final assignmentia..ahdistus. Mutta enää tämän päivän jälkeen 14 päivää niin on 15.päivä ja lähden Suomeen :) Mahtavaa!:)
Nyt viimeset pari viikkoa on kyllä ollu niin kamalat täällä Psaltoulla. Parina päivänä oli tosiaan lämpötila melkeen nollassa pihalla ja täällä meijän lukaalissa kun ei sitä lämmitystä tosiaan oo, niin ei oo kovin hilpeät tunnelmat vallinnu Psaltoulla. Mä oon jo parantunu lentsusta, mutta tytöillä on vielä vähän köhää. Mutta tää kylmyys ei tosiaan tee hyvää ollenkaan, jos on kipeenä. :<
Onhan meillä nuo lämpöpatterit täällä, mitä voitais toki pitää päällä, jos ne ei joka kerta kun ovat päällä, räppäsis sähköjä poikki...Uskomatonta shittiä välillä tämä touhu. Mä oon ihan "vähän" onnessani, kun pääsen Suomessa omaan kämppään sitten joskus keväällä ja siellä on lämmitys, eikä tarvi jäätyä koko ajan. :)
Mun pitäis nyt jatkaa mun Communication skillsin final assignmentia..ahdistus. Mutta enää tämän päivän jälkeen 14 päivää niin on 15.päivä ja lähden Suomeen :) Mahtavaa!:)
torstai 20. marraskuuta 2008
TODELLISTA kipeilyä...
Noniin, ollaan sitten oltu koko porukka vuoteen omina viimeset kaks päivää. Ihan kiva, kun mun piti tehdä yhtä ryhmätyötä, joka tosiaan pitäis huomenna aamulla esittää ja nyt ku oon ollu niin kipeä, niin en oo voinu lähteä minnekään!:D
Sofian reissu oli sitten ikimuistoinen. Todella miellyttävää...Mentiin siis yöjunalla maanantain ja tiistain välisenä yönä. Juna oli ensinnäkin sen näköinen, että se on luultavasti todistanut toisen maailmansodan viimeisiä taisteluita jossain päin Eurooppaa..Menomatkalla sain jopa hieman nukuttua, eikä aamulla Sofiassa ihan hirmuisesti väsyttänyt. Oltiin joskus kahdeksan maissa Sofiassa ja lämpötila oli noin 0 - +1...Tässä nyt muutaman kuukauden Kreikassa oleilun jälkeen tuntui ihan vähän kylmältä sää.. Kymmeneltä alkoi sataa vettä. Ja sade jatkui koko päivän, noin iltaan kymmeneen. Jäätävää tihkua vihmoi siis taivaalta noin 12 tunnin ajan ja me tosiaan oltiin jo valmiiks ihan riittävän kipeitä. :D Noh, oli meillä kyllä ihan rattoisa päivä ja tulipahan nähtyä nyt Sofiakin. Joka muuten ei ollut mitenkään hirmu kaunista katseltavaa marraskuisessa tihkusateessa...mutta anyway..
Päästiin junaan tupiin joskus vartin yli kymmenen illalla ja huomattiin melko pian, ettei meidän "hytissä" pysynyt ikkuna kiinni. Jäädyttiin sitten puolet matkasta ensin siinä hytissä ja lopulta päätettiin vaihtaa hyttiä sellaiseen, josta puolestaan ovi oli hajalla. Saatiin hetken värkkäämisen jälkeen ovi jotenkin kuntoon ja oltiin tyytyväisiä. Nukuinkin hetken, kunnes päästiin rajalle..ellen jo vähän sitä ennen herännyt kylmyyteen, sillä junassa ei todellakaan ollut lämmitys päällä..jos sellaista oli koko koneessa olemassakaan. Pihalla oli varmaan joku +3 astetta ja junassa ehkä jos oikein hyvällä tahdolla arvioi niin +10. Oltiin ihan vähän jäässä. Thessalonikiin päästiin puoli kuuden maissa aamulla ja oltiin kaikki niin jäässä ja kuumeessa, että ei ollut kyllä kovin hyvä mieli. Paahdettiin taksilla Psaltoulle ja hypittiin peittoihin. Seuraavana päivänä noustiin puoli neljältä. :D Kuumeisina kaikki. Paranneltiin sitten eilinen ja tämä päivä itteemme ja ainakin mun olo alkaa pikku hiljaa helpottaa. Paitsi, että pelkään pahoin, että mulle tulee vielä poskiontelotulehdus, koska nyt tuntuu päässä ihan siltä. :(
Pauliina lähtee viikonlopuks Suomessa käymään. :) Me jäädään Eevan kans pitämään Psaltouta pystyssä ja mun suunnitelmissa on opiskella! Voitteko kuvitella! :D Huomenna mennään Stasan kanssa esittämään meijän kökkö ryhmätyö ja sen jälkeen tuun todella nopeasti takas Psaltoulle ja otan kunnon tirsat. :) Sitten varmaan ruvetaan muuttamaan järestystä, kun ei ihan kuumeisina olla kyetty muuttamaan huoneita takas oikein päin ;)
Tämmöinen siis oli Sofian retki ja siitä seurannut polemiiki. Noh, tulipahan käytyä. :D Nyt nukkumaan.
Sofian reissu oli sitten ikimuistoinen. Todella miellyttävää...Mentiin siis yöjunalla maanantain ja tiistain välisenä yönä. Juna oli ensinnäkin sen näköinen, että se on luultavasti todistanut toisen maailmansodan viimeisiä taisteluita jossain päin Eurooppaa..Menomatkalla sain jopa hieman nukuttua, eikä aamulla Sofiassa ihan hirmuisesti väsyttänyt. Oltiin joskus kahdeksan maissa Sofiassa ja lämpötila oli noin 0 - +1...Tässä nyt muutaman kuukauden Kreikassa oleilun jälkeen tuntui ihan vähän kylmältä sää.. Kymmeneltä alkoi sataa vettä. Ja sade jatkui koko päivän, noin iltaan kymmeneen. Jäätävää tihkua vihmoi siis taivaalta noin 12 tunnin ajan ja me tosiaan oltiin jo valmiiks ihan riittävän kipeitä. :D Noh, oli meillä kyllä ihan rattoisa päivä ja tulipahan nähtyä nyt Sofiakin. Joka muuten ei ollut mitenkään hirmu kaunista katseltavaa marraskuisessa tihkusateessa...mutta anyway..
Päästiin junaan tupiin joskus vartin yli kymmenen illalla ja huomattiin melko pian, ettei meidän "hytissä" pysynyt ikkuna kiinni. Jäädyttiin sitten puolet matkasta ensin siinä hytissä ja lopulta päätettiin vaihtaa hyttiä sellaiseen, josta puolestaan ovi oli hajalla. Saatiin hetken värkkäämisen jälkeen ovi jotenkin kuntoon ja oltiin tyytyväisiä. Nukuinkin hetken, kunnes päästiin rajalle..ellen jo vähän sitä ennen herännyt kylmyyteen, sillä junassa ei todellakaan ollut lämmitys päällä..jos sellaista oli koko koneessa olemassakaan. Pihalla oli varmaan joku +3 astetta ja junassa ehkä jos oikein hyvällä tahdolla arvioi niin +10. Oltiin ihan vähän jäässä. Thessalonikiin päästiin puoli kuuden maissa aamulla ja oltiin kaikki niin jäässä ja kuumeessa, että ei ollut kyllä kovin hyvä mieli. Paahdettiin taksilla Psaltoulle ja hypittiin peittoihin. Seuraavana päivänä noustiin puoli neljältä. :D Kuumeisina kaikki. Paranneltiin sitten eilinen ja tämä päivä itteemme ja ainakin mun olo alkaa pikku hiljaa helpottaa. Paitsi, että pelkään pahoin, että mulle tulee vielä poskiontelotulehdus, koska nyt tuntuu päässä ihan siltä. :(
Pauliina lähtee viikonlopuks Suomessa käymään. :) Me jäädään Eevan kans pitämään Psaltouta pystyssä ja mun suunnitelmissa on opiskella! Voitteko kuvitella! :D Huomenna mennään Stasan kanssa esittämään meijän kökkö ryhmätyö ja sen jälkeen tuun todella nopeasti takas Psaltoulle ja otan kunnon tirsat. :) Sitten varmaan ruvetaan muuttamaan järestystä, kun ei ihan kuumeisina olla kyetty muuttamaan huoneita takas oikein päin ;)
Tämmöinen siis oli Sofian retki ja siitä seurannut polemiiki. Noh, tulipahan käytyä. :D Nyt nukkumaan.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Kipeilyä
Koko Finlanders kokoonpano on nyt sairaana. Kurkut on kipeänä ja Pauliinalla on kauhea yskä! :( Ei oo hääviä.
Ollaan silti päätetty uhmata kohtaloa ja lähteä tänään Sofiaan muiden vaihtareiden kanssa. Joten Bulgaria, here we come!;) Katottiin, että Sofiaan oli luvattu aamuks 0 astetta.. Finlandersien tuurilla saadaan varmasti kaikki keuhkoputkentulehdukset tai vähintään angiinat tältä reissulta.. Sitä odotellessa siis.
Meidän juna kohti Sofiaa lähtee klo 00.10. Jänskää. Sofiassa ollaan aamulla aikaisin ja meillä on koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin. Odotan kyllä innolla reissua, vaikka vähän harmittaakin nyt tämä kipeily..
Tänään Juha poistui keskuudestamme Malevin lennolle kohti Helsinkiä, joten boyfriend period on meijän osalta auttamatta ohi. Mutta Pauliina -tuo onnekas pikku yskijä- on lähdössä viikonlopuksi käymään Suomessa!Uuh, en yhtään kadehdi.. Sitten kun Pauliina tulee takas, on mulla enään kolme viikonloppua aikaa juhlia koko poppoon kanssa. Osa nimittäin lähtee kans jouluksi kotiin, mutta ei sitten palaa enää tammikuuksi, kuten minä. Myös Pauliina ja Eeva lähtee lopullisesti ennen joulua täältä. Eli tammikuussa on luultavasti vain me and the cockroachers..
Meillä onkin jo suuria suunnitelmia jäljellä oleville viikonlopuille..Sen jälkeen ku Pauliina on palannut Suomen vierailulta, on pikkujoulut, jonka jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten itsenäisyyspäiväbileet, ainakin Finlanderseilla..Itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten jonkinasteiset läksiäisbileet, koska se on mun viimenen viikonloppu täällä ennen joululomaa!:< Kamalaa! Mutta siis toki ihanaa mennä kotiin, mutta on niin hullua aatella, että tää kokemus on jo pian ohi. Ikävä tuloo kaikkia ihania. :(
Eilen oltiin Miken synttäri-illallisilla aivan ihanassa tavernassa. Se oli kyllä paras tähänastisista taverna illoista. Ei ollu hirmu kallis, ruoka oli tosi hyvin valmistettua ja tarjoiltua, nam nam :) Pauliinan kanssa lähdettiin jo vähän aikasemmin Psaltoulle, kun oli niin tukkoinen olo..(ja piti päästä lepertelemään miehille skypessä)..;)
Nyt mun pitäis varmaan vähän huilia ennen ku alan pakkailla jotain tavaraa Sofiaa varten. :) Hip hei! Pikku reissaaja kuittaa tältä erää. ;)
Ollaan silti päätetty uhmata kohtaloa ja lähteä tänään Sofiaan muiden vaihtareiden kanssa. Joten Bulgaria, here we come!;) Katottiin, että Sofiaan oli luvattu aamuks 0 astetta.. Finlandersien tuurilla saadaan varmasti kaikki keuhkoputkentulehdukset tai vähintään angiinat tältä reissulta.. Sitä odotellessa siis.
Meidän juna kohti Sofiaa lähtee klo 00.10. Jänskää. Sofiassa ollaan aamulla aikaisin ja meillä on koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin. Odotan kyllä innolla reissua, vaikka vähän harmittaakin nyt tämä kipeily..
Tänään Juha poistui keskuudestamme Malevin lennolle kohti Helsinkiä, joten boyfriend period on meijän osalta auttamatta ohi. Mutta Pauliina -tuo onnekas pikku yskijä- on lähdössä viikonlopuksi käymään Suomessa!Uuh, en yhtään kadehdi.. Sitten kun Pauliina tulee takas, on mulla enään kolme viikonloppua aikaa juhlia koko poppoon kanssa. Osa nimittäin lähtee kans jouluksi kotiin, mutta ei sitten palaa enää tammikuuksi, kuten minä. Myös Pauliina ja Eeva lähtee lopullisesti ennen joulua täältä. Eli tammikuussa on luultavasti vain me and the cockroachers..
Meillä onkin jo suuria suunnitelmia jäljellä oleville viikonlopuille..Sen jälkeen ku Pauliina on palannut Suomen vierailulta, on pikkujoulut, jonka jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten itsenäisyyspäiväbileet, ainakin Finlanderseilla..Itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten jonkinasteiset läksiäisbileet, koska se on mun viimenen viikonloppu täällä ennen joululomaa!:< Kamalaa! Mutta siis toki ihanaa mennä kotiin, mutta on niin hullua aatella, että tää kokemus on jo pian ohi. Ikävä tuloo kaikkia ihania. :(
Eilen oltiin Miken synttäri-illallisilla aivan ihanassa tavernassa. Se oli kyllä paras tähänastisista taverna illoista. Ei ollu hirmu kallis, ruoka oli tosi hyvin valmistettua ja tarjoiltua, nam nam :) Pauliinan kanssa lähdettiin jo vähän aikasemmin Psaltoulle, kun oli niin tukkoinen olo..(ja piti päästä lepertelemään miehille skypessä)..;)
Nyt mun pitäis varmaan vähän huilia ennen ku alan pakkailla jotain tavaraa Sofiaa varten. :) Hip hei! Pikku reissaaja kuittaa tältä erää. ;)
lauantai 15. marraskuuta 2008
The Great Day
Tänään on suuri päivä. Ihan vain sen takia, koska tänään on tasan kuukausi siihen, kun nään mun rakkaan taas ja saan olla kolme viikkoa kotona!:) ÄITI!<3 Normaali suihku, normaali vessa, normaalia ruokaa ja LÄMMITYS, oma sänky...aaaah..
Jotta ihmiset eivät nyt pitäisi minua täysin sopeutumattomana ja itsekkäänä, niin todettakoon tähän väliin, että Kreikkakin on ihan kiva maa ja luonnollisesti kaikki, mitä täällä tapahtuu on normaalia kreikkalaisten mielestä. Eli kaikki nämä normaalit asiat, jotka äsken luettelin ovat normaaleja vain suomalaisen mielestä ja tiedostan tämän asian kyllä vallan mainiosti.
Eilen tehtiin pieni reissu Cultural Visits kurssilaisten ja opettajien kanssa. Mentiin Pellaan ja Naousaan, eikä kukaan jälleen kerran -yllättäen- oikein tiennyt mistä oli kyse, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja mitä tämä kaikki tarkoitti ja miten tämä kaikki mihinkään liittyi. Kuitenkin, päivä oli loppujen lopuksi oikein rattoisa. Yllättäen taas finlandersit onnistuivat saamaan bussin paskimmat paikat, perältä, missä katto vuosi ja oli tuettu muovikepillä (mopinvarrella?) täydellisen romahtamisen ehkäisemiseksi. Edessämme istui kaksi hieltä haisevaa poikaa Azerbaizanista. Palelevat unkarilaiset toiselta puolelta kävivät jo alkumatkasta pyytämässä, että josko ilmastoinnin voisi laittaa pois päältä. Ilmastointi oli siis pois päältä koko matkan ajan ja bussissa ei tosiaan ollut yhtään vapaata paikkaa, vaan se oli aivan täyteen ahdettu. Koko matkan aikana oltiin noin kolme tuntia jossain muualla kuin bussissa. Lähdettiin puoli yhdeltätoista ja kotona oltiin ehkä joskus kuuden-seittemän välillä. :D Jopa multa -täydellisen sopeutumiskyvyn omaavalta neiti positiiviselta- meinas laatta lentää muutaman kerran ja pää oli ainakin kilometrin kaukaa kipeä. Ja itseasiassa koko matkan pointtina oli -ilmeisesti- vierailu arkeologisessa museossa Pellassa. Museossa oltiin noin tunti, jonka jälkeen hypittiin takaisin bussiin ja suunnistettiin kohti Naousaa. Kun päästiin paikan päälle, opettajat tuumasivat, että "tehkäähän mitä tykkäätte; menkää syömään tai kävelkää puistossa, jos sade ei haittaa. Nähdään kahden tunnin päästä!" :D Eipä siinä mitään, luonnonpuisto oli ihana paikka, ainakin minä tykkäsin. <3 Ihana oli olla luonnossa ja sateisessa metsässä tämän parin kuukauden pakokaasun ja betoniviidakon jälkeen.Uh..
Nyt mulla on vaihteeksi kurkku kipeä. Nää ilmansaasteet ja pöly ei todellakaan tee hyvää mulle. Mistä haen korvaukset, kun mulla todetaan Suomessa joku krooninen kurkkumätä, kurkunpääntulehdus tai vähintään kurkkusyöpä!? Lisäks täällä on kyllä ollut nyt pari päivää niin kostea ja kylmä sää, että tuntuu menevän taas luihin ja ytimiin asti. Tuo kosteus tunkeutuu joka paikkaan kuin kuolon kalsea koura! Se on tuo meri, joka meitä piinaa, kun ei ole yhtään sellaista normaalia (anteeksi vain taas) ilmanlaatua missään. Tykkään siitä silti vaikkei se annakaan mulle rauhaa ja saa kurkunkin särkemään.
Taitaa olla taas rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, kun kello on jo puoli kymmenen ja istutaan kotivaatteissa täällä ja dataillaan. Äsken nukuin parin tunnin päikkärit..;D Nyt voisin mennä teen keittoon ja toivoa parasta tämän kurkkukivun kanssa..Hip hei!:)
Jotta ihmiset eivät nyt pitäisi minua täysin sopeutumattomana ja itsekkäänä, niin todettakoon tähän väliin, että Kreikkakin on ihan kiva maa ja luonnollisesti kaikki, mitä täällä tapahtuu on normaalia kreikkalaisten mielestä. Eli kaikki nämä normaalit asiat, jotka äsken luettelin ovat normaaleja vain suomalaisen mielestä ja tiedostan tämän asian kyllä vallan mainiosti.
Eilen tehtiin pieni reissu Cultural Visits kurssilaisten ja opettajien kanssa. Mentiin Pellaan ja Naousaan, eikä kukaan jälleen kerran -yllättäen- oikein tiennyt mistä oli kyse, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja mitä tämä kaikki tarkoitti ja miten tämä kaikki mihinkään liittyi. Kuitenkin, päivä oli loppujen lopuksi oikein rattoisa. Yllättäen taas finlandersit onnistuivat saamaan bussin paskimmat paikat, perältä, missä katto vuosi ja oli tuettu muovikepillä (mopinvarrella?) täydellisen romahtamisen ehkäisemiseksi. Edessämme istui kaksi hieltä haisevaa poikaa Azerbaizanista. Palelevat unkarilaiset toiselta puolelta kävivät jo alkumatkasta pyytämässä, että josko ilmastoinnin voisi laittaa pois päältä. Ilmastointi oli siis pois päältä koko matkan ajan ja bussissa ei tosiaan ollut yhtään vapaata paikkaa, vaan se oli aivan täyteen ahdettu. Koko matkan aikana oltiin noin kolme tuntia jossain muualla kuin bussissa. Lähdettiin puoli yhdeltätoista ja kotona oltiin ehkä joskus kuuden-seittemän välillä. :D Jopa multa -täydellisen sopeutumiskyvyn omaavalta neiti positiiviselta- meinas laatta lentää muutaman kerran ja pää oli ainakin kilometrin kaukaa kipeä. Ja itseasiassa koko matkan pointtina oli -ilmeisesti- vierailu arkeologisessa museossa Pellassa. Museossa oltiin noin tunti, jonka jälkeen hypittiin takaisin bussiin ja suunnistettiin kohti Naousaa. Kun päästiin paikan päälle, opettajat tuumasivat, että "tehkäähän mitä tykkäätte; menkää syömään tai kävelkää puistossa, jos sade ei haittaa. Nähdään kahden tunnin päästä!" :D Eipä siinä mitään, luonnonpuisto oli ihana paikka, ainakin minä tykkäsin. <3 Ihana oli olla luonnossa ja sateisessa metsässä tämän parin kuukauden pakokaasun ja betoniviidakon jälkeen.Uh..
Nyt mulla on vaihteeksi kurkku kipeä. Nää ilmansaasteet ja pöly ei todellakaan tee hyvää mulle. Mistä haen korvaukset, kun mulla todetaan Suomessa joku krooninen kurkkumätä, kurkunpääntulehdus tai vähintään kurkkusyöpä!? Lisäks täällä on kyllä ollut nyt pari päivää niin kostea ja kylmä sää, että tuntuu menevän taas luihin ja ytimiin asti. Tuo kosteus tunkeutuu joka paikkaan kuin kuolon kalsea koura! Se on tuo meri, joka meitä piinaa, kun ei ole yhtään sellaista normaalia (anteeksi vain taas) ilmanlaatua missään. Tykkään siitä silti vaikkei se annakaan mulle rauhaa ja saa kurkunkin särkemään.
Taitaa olla taas rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, kun kello on jo puoli kymmenen ja istutaan kotivaatteissa täällä ja dataillaan. Äsken nukuin parin tunnin päikkärit..;D Nyt voisin mennä teen keittoon ja toivoa parasta tämän kurkkukivun kanssa..Hip hei!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)