Mellakoita, soivia joulukuusia, mielenosoituksia...

Noniin. Myönnettäköön se jälleen heti kärkeen, että sitä ollaan taas laiminlyöty blogia. Näin on päässyt käymään. Tähänkin on jälleen useita selityksiä! Toki! Tehdäänpä siis pientä päivitystä jälleen kertaheitolla.. Voin kertoa, että tämän jälkeen voi pientä blogin laiminlyöntiä jälleen esiintyä, sillä olen huomenna lähdössä yhteen tosi mahtavaan maahan, missä toimii sähköt ja lämmitys ja missä voi hengittää samaan aikaan, kun kävelee kadulla - voitteko kuvitella! Tämä on täyttä totta, sellainen paratiisi on todellakin olemassa! Siellä ei myöskään tarvitse lämmittää vettä erikseen, ennen kuin menee suihkuun ja siellä ei ole torakoita, eikä tuhatjalkaisia! Tiedän, kuullostaa uskomattomalta, mutta parasta uskoa nyt vain... Luntakin siellä kuulemma on ja ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä puhut, kun avaat suusi! Siellä ymmärretään kuulemma myös englantia ja kouluissakaan ei ole kulkukoiria, sankkaa tupakansavua eikä piraattituotteiden kauppaajia. Tietenkin tätä on vaikea uskoa, mutta ihan oikeasti, sellainen maa on. Tuolla se on kaukana pohjoisessa ja sinne yritän huomenna päästä lentokoneella.

1.12. Thessaloniki otti vastaan joulun. Jouluvalot sytytettiin keskustassa ja pormestari piti puheen. Olimme koko vaihtariporukalla siellä joulufiilistelemässä ja hauskaa oli!:) Seuraavana viikonloppuna vedettiin tyttöjen kanssa kunnon Erasmus-elämöinnit. 5. päivä perjantaina oltiin Aristoteles Universityllä erasmusbileissä, oli ihan hauskaa ja olin vahingossa vähän kännissä. Raahauduttiin kotiin suhteellisen aikaisin, koska seuraavana päivän meillä oli luvassa itsenäisyyspäivän vastaanotto Psaltoulla kera skumpan ja tripitin(spicy cheese salad) ja sipsien. Tosi kiva ilta meillä olikin, tehtiin manikyyrejä, syötiin tripitiä ja tuhottiin kolme pulloa skumppaa. Katsottiin yle areenasta Linnanjuhlia ja arvosteltiin pukuja. 7.12 sunnuntaina oltiin luvattu järjestää meidän porukalle pikkujoulut ja se myös tehtiin. :) Tsekit, saksalaiset ja muut tuli meille ja sitten näytettiin vähän mallia, että miten suomalaiset juhlii pikkujoulua... Seuraavana päivänä oli Psaltoulla hieman väsynyttä väkeä ;)

Kaiken tämän hauskuuden keskellä viime lauantaina pääkaupungissa Ateenassa alkoi tapahtua pelottavia juttuja...Poliisi ampui -ilmeisesti vahingossa- nuoren mielenosoittajan, kun tämä oli heittämässä poliisiautoa polttopullolla. Tämän tapahtuman johdosta koko maassa alettiin mellakoida. Mellakat ovat olleet pahimmillaan Ateenassa, mutta seuraavaksi pahinta meno on ollut täällä meidän Salonikissa. Pankkeja, liikkeitä, roskiksia ym. on poltettu tai muuten vaan tuhottu. Tätä on nyt jatkunut kahdeksan päivää. Ei olla voitu mennä keskustaan ollenkaan, joten ei olla voitu käydä edes kanttiinilla syömässä. Koulussa ei olla myöskään käyty. Puolet viikosta koulut olivat tosin kiinni.. Väkivallalle ei näy loppua, viime yönä oli taas poltettu jokin rakennus ja pankkeihin oli hyökätty. Eli tämä viimeinen viikko, kun kaikki ollaan täällä vielä on vietetty neljän seinän sisällä ja pelätty mellakoita. :< Pahinta tässä on se, että en usko, että tämä tilanne tästä rauhoittuu siinä ajassa, jonka vietän Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun palata tänne kaaoksen keskelle tammikuussa. Ihan niinkun täällä ei muutenkin olisi vaikeaa...
Kaiken mellakoinnin takana on paljon muutakin kuin pojan ampuminen. Suurin osa väestöstä on pettynyt ja vihainen vallitsevalle hallitukselle, joka on mm. tehnyt "laittomia" maakauppoja ja käyttänyt väärin verovaroja. Nykyistä hallitusta syytetään myös työttömyydestä ja talouskriisistä. Mielenosoittajat vaativat hallituksen eroa, mutta pääministeri on ilmoittanut, ettei meinaakaan erota eikä uusia vaaleja tulla järjestämään. Tilanne on todella sekava. Tätä kaikkea sekavuutta ei kauheasti auta se, että meidän rapussa on soiva joulukuusi! Onneksi huomenna pääsee Suomeen.

Tämä on kyllä uskomatonta, että miten täällä on asiat menneet melkein koko ajan ihan päin mäntyä. Ensinnäkin tuo koulu, tämä kämppä ja kaikki...mikään ei ole oikein onnistunut koko syksynä ja nyt tämä mellakointikin vielä. Tähän asti itse kuitenkin on ollut turvassa, eikä ole tarvinnut varsinaisesti pelätä...(jos ei lasketa liikennettä ja myrkyllisiä tuhatjalkaisia...). Saapi nähdä mikä tilanne mahtaa olla tammikuussa. Tämä syksy on kyllä opettanut mulle enemmän kuin mikään muu aika ikinä. :)

Nyt taidan suorittaa viimeiset pakkailut ja valmistella huomisen aikataulun. Seuraavan kerran sitten kirjoittelen toivon mukaan Suomessa. ;) Toivon mukaan ihan vaan sen takia, kun Budabestin lentokentän työntekijät ovat lakossa. Ja tokihan olen Budabestin kautta lentämässä huomenna..joten voi olla että huomenna tähän aikaan on Budabestin lentokentällä yksi pieni ja epätoivoinen suomalaistyttö...

Ankaraa opiskelua

Voihan venäjä, kun olen taas laiminlyönyt blogiani usean päivän ajan. Shame on me.:< Tähän on pätevä syy olemassa. Olen nimittäin opiskellut! Kyllä vain. Viime viikolla olin kolmena päivänä koulussa!!Ja olisin ollut neljäntenäkin, mutta oli lakko..yllättävää. Tiistaina ja torstaina, kun en käynyt koululla, opiskelin PR ja Communication skills kurssien final assignmenteja varten. Todella ahkerana olen siis ollut. Viime viikko oli ensimmäinen suht' normaali viikko täällä, kävin saleilemassa, heräsin joka aamu aikaisin ja menin illalla ajoissa nukkumaan. Onpa rattoisaa. Harmittaa vain, kun nuo muut vaihtarit eivät oikein ymmärrä, että miks haluan mennä ajoissa nukkumaan ja opiskella ja miks en halua pilettää ja juoda.. mutta noh, sitten kun saan nuo mun työt valmiiksi, niin on enään pari yhteistä viikonloppua, että ollaan koko porukka kasassa :( Haikealta tuntuu kyllä erota noista tsekeistä ja kaikista muista, onneks suurin osa kuitenkin on täällä vielä tammikuun. :) mulla on kyllä tällä hetkellä niin kauhea koti-ikävä ja ikävä Mikkoa, että ootan vaan kotiin pääsyä.

Nyt viimeset pari viikkoa on kyllä ollu niin kamalat täällä Psaltoulla. Parina päivänä oli tosiaan lämpötila melkeen nollassa pihalla ja täällä meijän lukaalissa kun ei sitä lämmitystä tosiaan oo, niin ei oo kovin hilpeät tunnelmat vallinnu Psaltoulla. Mä oon jo parantunu lentsusta, mutta tytöillä on vielä vähän köhää. Mutta tää kylmyys ei tosiaan tee hyvää ollenkaan, jos on kipeenä. :<
Onhan meillä nuo lämpöpatterit täällä, mitä voitais toki pitää päällä, jos ne ei joka kerta kun ovat päällä, räppäsis sähköjä poikki...Uskomatonta shittiä välillä tämä touhu. Mä oon ihan "vähän" onnessani, kun pääsen Suomessa omaan kämppään sitten joskus keväällä ja siellä on lämmitys, eikä tarvi jäätyä koko ajan. :)

Mun pitäis nyt jatkaa mun Communication skillsin final assignmentia..ahdistus. Mutta enää tämän päivän jälkeen 14 päivää niin on 15.päivä ja lähden Suomeen :) Mahtavaa!:)

TODELLISTA kipeilyä...

Noniin, ollaan sitten oltu koko porukka vuoteen omina viimeset kaks päivää. Ihan kiva, kun mun piti tehdä yhtä ryhmätyötä, joka tosiaan pitäis huomenna aamulla esittää ja nyt ku oon ollu niin kipeä, niin en oo voinu lähteä minnekään!:D

Sofian reissu oli sitten ikimuistoinen. Todella miellyttävää...Mentiin siis yöjunalla maanantain ja tiistain välisenä yönä. Juna oli ensinnäkin sen näköinen, että se on luultavasti todistanut toisen maailmansodan viimeisiä taisteluita jossain päin Eurooppaa..Menomatkalla sain jopa hieman nukuttua, eikä aamulla Sofiassa ihan hirmuisesti väsyttänyt. Oltiin joskus kahdeksan maissa Sofiassa ja lämpötila oli noin 0 - +1...Tässä nyt muutaman kuukauden Kreikassa oleilun jälkeen tuntui ihan vähän kylmältä sää.. Kymmeneltä alkoi sataa vettä. Ja sade jatkui koko päivän, noin iltaan kymmeneen. Jäätävää tihkua vihmoi siis taivaalta noin 12 tunnin ajan ja me tosiaan oltiin jo valmiiks ihan riittävän kipeitä. :D Noh, oli meillä kyllä ihan rattoisa päivä ja tulipahan nähtyä nyt Sofiakin. Joka muuten ei ollut mitenkään hirmu kaunista katseltavaa marraskuisessa tihkusateessa...mutta anyway..

Päästiin junaan tupiin joskus vartin yli kymmenen illalla ja huomattiin melko pian, ettei meidän "hytissä" pysynyt ikkuna kiinni. Jäädyttiin sitten puolet matkasta ensin siinä hytissä ja lopulta päätettiin vaihtaa hyttiä sellaiseen, josta puolestaan ovi oli hajalla. Saatiin hetken värkkäämisen jälkeen ovi jotenkin kuntoon ja oltiin tyytyväisiä. Nukuinkin hetken, kunnes päästiin rajalle..ellen jo vähän sitä ennen herännyt kylmyyteen, sillä junassa ei todellakaan ollut lämmitys päällä..jos sellaista oli koko koneessa olemassakaan. Pihalla oli varmaan joku +3 astetta ja junassa ehkä jos oikein hyvällä tahdolla arvioi niin +10. Oltiin ihan vähän jäässä. Thessalonikiin päästiin puoli kuuden maissa aamulla ja oltiin kaikki niin jäässä ja kuumeessa, että ei ollut kyllä kovin hyvä mieli. Paahdettiin taksilla Psaltoulle ja hypittiin peittoihin. Seuraavana päivänä noustiin puoli neljältä. :D Kuumeisina kaikki. Paranneltiin sitten eilinen ja tämä päivä itteemme ja ainakin mun olo alkaa pikku hiljaa helpottaa. Paitsi, että pelkään pahoin, että mulle tulee vielä poskiontelotulehdus, koska nyt tuntuu päässä ihan siltä. :(

Pauliina lähtee viikonlopuks Suomessa käymään. :) Me jäädään Eevan kans pitämään Psaltouta pystyssä ja mun suunnitelmissa on opiskella! Voitteko kuvitella! :D Huomenna mennään Stasan kanssa esittämään meijän kökkö ryhmätyö ja sen jälkeen tuun todella nopeasti takas Psaltoulle ja otan kunnon tirsat. :) Sitten varmaan ruvetaan muuttamaan järestystä, kun ei ihan kuumeisina olla kyetty muuttamaan huoneita takas oikein päin ;)

Tämmöinen siis oli Sofian retki ja siitä seurannut polemiiki. Noh, tulipahan käytyä. :D Nyt nukkumaan.

Kipeilyä

Koko Finlanders kokoonpano on nyt sairaana. Kurkut on kipeänä ja Pauliinalla on kauhea yskä! :( Ei oo hääviä.
Ollaan silti päätetty uhmata kohtaloa ja lähteä tänään Sofiaan muiden vaihtareiden kanssa. Joten Bulgaria, here we come!;) Katottiin, että Sofiaan oli luvattu aamuks 0 astetta.. Finlandersien tuurilla saadaan varmasti kaikki keuhkoputkentulehdukset tai vähintään angiinat tältä reissulta.. Sitä odotellessa siis.

Meidän juna kohti Sofiaa lähtee klo 00.10. Jänskää. Sofiassa ollaan aamulla aikaisin ja meillä on koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin. Odotan kyllä innolla reissua, vaikka vähän harmittaakin nyt tämä kipeily..

Tänään Juha poistui keskuudestamme Malevin lennolle kohti Helsinkiä, joten boyfriend period on meijän osalta auttamatta ohi. Mutta Pauliina -tuo onnekas pikku yskijä- on lähdössä viikonlopuksi käymään Suomessa!Uuh, en yhtään kadehdi.. Sitten kun Pauliina tulee takas, on mulla enään kolme viikonloppua aikaa juhlia koko poppoon kanssa. Osa nimittäin lähtee kans jouluksi kotiin, mutta ei sitten palaa enää tammikuuksi, kuten minä. Myös Pauliina ja Eeva lähtee lopullisesti ennen joulua täältä. Eli tammikuussa on luultavasti vain me and the cockroachers..
Meillä onkin jo suuria suunnitelmia jäljellä oleville viikonlopuille..Sen jälkeen ku Pauliina on palannut Suomen vierailulta, on pikkujoulut, jonka jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten itsenäisyyspäiväbileet, ainakin Finlanderseilla..Itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten jonkinasteiset läksiäisbileet, koska se on mun viimenen viikonloppu täällä ennen joululomaa!:< Kamalaa! Mutta siis toki ihanaa mennä kotiin, mutta on niin hullua aatella, että tää kokemus on jo pian ohi. Ikävä tuloo kaikkia ihania. :(

Eilen oltiin Miken synttäri-illallisilla aivan ihanassa tavernassa. Se oli kyllä paras tähänastisista taverna illoista. Ei ollu hirmu kallis, ruoka oli tosi hyvin valmistettua ja tarjoiltua, nam nam :) Pauliinan kanssa lähdettiin jo vähän aikasemmin Psaltoulle, kun oli niin tukkoinen olo..(ja piti päästä lepertelemään miehille skypessä)..;)

Nyt mun pitäis varmaan vähän huilia ennen ku alan pakkailla jotain tavaraa Sofiaa varten. :) Hip hei! Pikku reissaaja kuittaa tältä erää. ;)

The Great Day

Tänään on suuri päivä. Ihan vain sen takia, koska tänään on tasan kuukausi siihen, kun nään mun rakkaan taas ja saan olla kolme viikkoa kotona!:) ÄITI!<3 Normaali suihku, normaali vessa, normaalia ruokaa ja LÄMMITYS, oma sänky...aaaah..
Jotta ihmiset eivät nyt pitäisi minua täysin sopeutumattomana ja itsekkäänä, niin todettakoon tähän väliin, että Kreikkakin on ihan kiva maa ja luonnollisesti kaikki, mitä täällä tapahtuu on normaalia kreikkalaisten mielestä. Eli kaikki nämä normaalit asiat, jotka äsken luettelin ovat normaaleja vain suomalaisen mielestä ja tiedostan tämän asian kyllä vallan mainiosti.

Eilen tehtiin pieni reissu Cultural Visits kurssilaisten ja opettajien kanssa. Mentiin Pellaan ja Naousaan, eikä kukaan jälleen kerran -yllättäen- oikein tiennyt mistä oli kyse, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja mitä tämä kaikki tarkoitti ja miten tämä kaikki mihinkään liittyi. Kuitenkin, päivä oli loppujen lopuksi oikein rattoisa. Yllättäen taas finlandersit onnistuivat saamaan bussin paskimmat paikat, perältä, missä katto vuosi ja oli tuettu muovikepillä (mopinvarrella?) täydellisen romahtamisen ehkäisemiseksi. Edessämme istui kaksi hieltä haisevaa poikaa Azerbaizanista. Palelevat unkarilaiset toiselta puolelta kävivät jo alkumatkasta pyytämässä, että josko ilmastoinnin voisi laittaa pois päältä. Ilmastointi oli siis pois päältä koko matkan ajan ja bussissa ei tosiaan ollut yhtään vapaata paikkaa, vaan se oli aivan täyteen ahdettu. Koko matkan aikana oltiin noin kolme tuntia jossain muualla kuin bussissa. Lähdettiin puoli yhdeltätoista ja kotona oltiin ehkä joskus kuuden-seittemän välillä. :D Jopa multa -täydellisen sopeutumiskyvyn omaavalta neiti positiiviselta- meinas laatta lentää muutaman kerran ja pää oli ainakin kilometrin kaukaa kipeä. Ja itseasiassa koko matkan pointtina oli -ilmeisesti- vierailu arkeologisessa museossa Pellassa. Museossa oltiin noin tunti, jonka jälkeen hypittiin takaisin bussiin ja suunnistettiin kohti Naousaa. Kun päästiin paikan päälle, opettajat tuumasivat, että "tehkäähän mitä tykkäätte; menkää syömään tai kävelkää puistossa, jos sade ei haittaa. Nähdään kahden tunnin päästä!" :D Eipä siinä mitään, luonnonpuisto oli ihana paikka, ainakin minä tykkäsin. <3 Ihana oli olla luonnossa ja sateisessa metsässä tämän parin kuukauden pakokaasun ja betoniviidakon jälkeen.Uh..

Nyt mulla on vaihteeksi kurkku kipeä. Nää ilmansaasteet ja pöly ei todellakaan tee hyvää mulle. Mistä haen korvaukset, kun mulla todetaan Suomessa joku krooninen kurkkumätä, kurkunpääntulehdus tai vähintään kurkkusyöpä!? Lisäks täällä on kyllä ollut nyt pari päivää niin kostea ja kylmä sää, että tuntuu menevän taas luihin ja ytimiin asti. Tuo kosteus tunkeutuu joka paikkaan kuin kuolon kalsea koura! Se on tuo meri, joka meitä piinaa, kun ei ole yhtään sellaista normaalia (anteeksi vain taas) ilmanlaatua missään. Tykkään siitä silti vaikkei se annakaan mulle rauhaa ja saa kurkunkin särkemään.

Taitaa olla taas rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, kun kello on jo puoli kymmenen ja istutaan kotivaatteissa täällä ja dataillaan. Äsken nukuin parin tunnin päikkärit..;D Nyt voisin mennä teen keittoon ja toivoa parasta tämän kurkkukivun kanssa..Hip hei!:)

Finlanderseilla tapahtuu

Olen näköjään laiminlyönyt blogiani usean päivän ajan jo! Suorastaan anteeksi antamatonta käytöstä...
Mutta tosiaan, täällä meillä on ollut kovasti ohjelmaa viime aikoina. Eli tosiaan viime viikon keskiviikkona Pauliinan poikaystävä tuli kyläilemään tänne Thessalonikiin. Perjantaina käytiin koko Finlandersien voimin tavernaillallisella niin näki Petrikin vähän paikallista tavernakulttuuria. :) Olin NIIN väsynyt perjantaina, että ruuan jälkeen mentiin Eevan kaa suoraan himpeen kun rakastavaiset jäi vielä ulkoilemaan.

Lauantaina ensi töikseni menin Vodafone liikkeeseen, koska onnistuin näppäränä tyttönä lukitsemaan puhelimeni ja siinä meni kaikki koodit päälle..Just kaks päivää sitten olin päivitellyt Klaralle, joka oli kokenut saman kohtalon, että "How did you manage to do that!!??" Noh, siellä sitten odottelin nöyränä liikkeessä yli puoli tuntia ja yritin hoitaa asiaa jotenkin, kun asiakaspalvelija puhui kreikkaa ja minä englantia. :D Niceeee..Sainpa kuitenkin puhelimen taas pelittämään, mikä oli toki pääasia...Menin puhelinasioinnin jälkeen salille josta kiireen vilkkaa takas kämpille ja suihkuun, kun piti keritä vielä Eevan kanssa Kanttiinille syömään. Lounaan jälkeen palattiin tyytyväisinä kotiin ja mä aloin tehdä koulujuttuja(!!!!!!!!!). Toinen kerta tänä syksynä!:D Ai niin ja eihän nyt oo vasta ku marraskuu...ihmekös tuo, jos vähän laiskottaa (en meinaa tänäänKÄÄN jaksanu lähteä koululle).
Illalla lähdettiin unkarilaisille bileisiin, oli vallan hauskat kekkerit. Kämpässä oli ehkä noin 40 ihmistä ja törmättiin kahteen suomalaiseenkin, joista toinen, eli Mikko, lähti meijän kans jatkamaan iltaa, kun piti vielä mennä Dimitriksen synttäribileisiin. Tämän jälkeen käytiin vielä Aristoteles Squarella kattomassa Nataliaa ja espanjalaisia. Siinä vaiheessa kello tosin oli jo neljä ja mää olin niin finaalissa, että nappasin melko pian taksin Botsarille ja menin lepoon. :)
Sunnuntai sitten ei mennyt ihan talteen, kun rötvättiin vaan kämpillä Eevan kanssa koko päivä..

Maanantaina sitten taas saapui Eevan poikakaveri Juha kyläilemään!:) Meillä on siis täällä nyt hieman ruuhkaa. Petri lähtee huomenna ja sitten mulla on taas yks kohtalotoveri kenen kanssa ikävöidä omaa kultaa ;D;D Huomenna olis myös meidän team presentation Communication Skillsistä..En sitte tiiä mitä siitäki tulee..oon ihan vähän hajonnu tuon työn kanssa, kun teen sitä kahden tytön kanssa, jotka ei tosiaan osaa ihan hirveen hyvin englantia. Mutta ei se mitään, toimeen ollaan tultu kuitenkin ja molemmat ovat vallan ihania tyttöjä :) <3

Ens sunnuntaina sitten varmaan on edessä operaatio huoneiden vaihto takaisin normaaliin järjestykseen. Odotan jo kauhulla sitä, kuinka taas jäädyn joka yö tuolla mun kammarissa..hrr...täällä tyttöjen huoneessa on niin lämmin. :) Mutta joo, mun pitäis lähteä nyt salille, joten taidan päättää raporttini nyt tähän.

-Suski

Suskin ja Eeviksen krapulapäivä

Oi voi, oli kyllä melkoiset kekkerit eilen :D Kaikki oli aivan uskomattomassa tuubassa. Miken ja Lauran naapurit luultavasti manas meitä useaan otteeseen..Meitä tais olla joku noin 20 henkeä yhteensä ja kaikki hyvässä nesteytyksessä, joten desibelit eivät varmaankaan olleet pienimmästä päästä..Huvittavinta tässä kaikessa ehkä on se, että Lauran vanhemmat on parhaillaan käymässä Thessalonikissa ja koko kekkereiden ajan nukkuivat -tai lähinnä yrittivät nukkua- Lauran huoneessa, kun me rymyttiin olkkarissa ja keittiössä. :D Voi elämän käsi.
Tosi kiva ilta päättyi vähän ikävissä tunnelmissa.. Crazy spanish people asialla. Loppuillasta Lauran espanjalainen kaveri tuli käymään ja toi mukanaan neljä muuta..pojat lähtivät kuitenkin aika pian takas omille teilleen. Pian tämän jälkeen havaittiin, että pojat olivat lähtiessään ystävällisesti työntäneet käytävässä olleen pesukoneen portaisiin. Tiedossa ei todellakaan ole, että mikä tilapäinen mielenhäiriö usutti heidät tällaisiin tekoihin, mutta näin nyt kuitenkin kävi. Lisäks espanjalaiset oli jotain muutakin rikkoneet rapussa... Lähdettiin sitten lopulta koko porukka hieman masentuneissa tunnelmissa Gyrokselle, kello oli siinä vaiheessa jo noin kolme, mutta löydettiin silti Gyrospaikka joka oli auki. The city never sleeps. ;) Finlandersit nappas tietty taksin Botsarille ja taapersi loppumatkan hoiperrellen Psaltoulle. Tuli uni ihan hyvin silmään ja noustiin pystyyn vasta joskus yhdeltä parahiksi sanomaan heipat Pauliinalle, joka lähti vastaanottamaan Petriä. :)

Ollaanki sitte koko loppupäivä vaan lusmuttu Eevan kanssa. Joskus iltapäivällä molemmille alko tulla nälkä. Päätettiin yrittää olla aktiivisia ja könytä keskustan mäkkäriin krapulamätölle. Tämä ihan vain sen takia, että mä voisin samalla hakea marraskuulle bussikortin. Oltiin niin sekasin bussissa, että missattiin pysäkki, millä meidän piti jäädä, että olisin saanu sen kortin. Noh, nähtiin parhaaksi vaihtoehdoksi mennä aluksi aterioimaan ja lievittämään krappea. Jäätiin pois siis vasta Agias Sofiaksella ja laahustettiin ruokailemaan. Tämän jälkeen aloitettiin laahustaminen kohti Kamaraa ja lipunmyyntikioskia. Tämä vei suhteellisen paljon aikaa sillä pysähdeltiin pällistelemään kaikkiin kivoihin liikkeisiin, joissa ei oltu ennen käyty. Viimein kun päästiin lipunmyyntikojulle havaittiin, että se oli suljettu. JIppii. Noh, Finlanderseiden tuuria taasen...;) Alistuttiin kohtaloomme ja hypättiin kolmeysiin kohti Botsaria ja kaupan kautta kotiin syömään sipsejä. Loppupäivä ollaankin vietetty internetin ihmeellisessä maailmassa ja syöty lisää krapulamättöä. Talteen meni tämäkin päivä. Huomenna ajattelin vetää jonkun astetta rankemman reenin, koska en oo vieläkään palautunu maanantaina reenailuista. Kyllä on kivaa kun sattuu.

Krapulainen Suski kuittaa ja jatkaa edelleen samalla linjalla. Tack och adjö.

Istanbulia ja muita kommelluksia

Tittidii, taas on mennyt monta päivää säätäessä kaikenlaista. Finlandersseille tunnetusti tämä säätäminen on hyvin yleistä ja epäonniset sattumukset eivät nekään ole vieraita. Suuremmilta säädöiltä ihme kyllä vältyttiin Istanbulissa ja hotellikin oli todella hyvätasoinen. Toki pientä epäonneakin oli matkassa - ei mene päivääkään ilman Finlandersserien epäonnea. (Ollaan alettu epäillä, että tää kaikki epäonni johtuu siitä, kun Pauliina käveli ekana iltana tikapuiden alta)

Torstai-iltana siis lähdettiin kohti Istanbulia - myöhässä kuten tavallista. Matkan aikana pysähdyttiin yllättävän monesti ja bussi oli vain puoliksi täynnä, joten tilaa levytellä oli mielin määrin :) Perille saavuttiin jossain vaiheessa aamulla - on allekirjoittaneelta vähän hämärän peitossa, kun torkuin melko onnistuneesti loppumatkan. Hotellille päästiin muistaakseni kymmenen-yhdentoista aikoihin. Saatiin kymmenen minuuttia aikaa käydä huoneissa ja sitten piti taas lähteä liikkeelle. :D Mentiin Basaarille, josta mukaan tarttuikin kaikkea pientä kivaa. Oltiin neljän maissa takas hotellilla ja NIIN poikki, että hyvä kun jaksettiin portaat kävellä ylös! Mentiinki heti nukkumaan ja vedeltiin sikeitä sopivasti seittemään asti..
Päiksyjen jälkeen lähdettiin syömään ja eräs paikallinen nuorimies neuvoi meille tosi kivan ravintolan. :) Katteltiin menua ja pääruuat näyttivät olevan aika edullisia, noin kymmentä euroa. Tilattiin ja meille tarjottiin myös alkupaloja, joita otettiin, vaikka ei tiedetty hinta...mutta ajateltiin, että luonnollisesti alkupalat lienevät edullisempia kuin pääruoka..Otettiin myös jälkkäriä samalla periaatteella jne. Oli oikein kiva ilta ja istuttiin pitkään ravintolassa. Kun pyydettiin lasku, niin meinattiin hajota totaalisesti. 95 euroa. MITÄ HITTOA! Oli sitten aika tyyriit jälkkärit ja alkupalat..jäi ihan vähän paha maku suuhun siis ekasta illasta. :< Mutta toisaalta, se paikallinen nuorimies, joka tavattiin oli erittäin mukava ja nähtiin se vielä myöhemmin uudelleen. Sen perheellä -tai veljellä- oli sellanen mattokauppa, johon mentiin sitte vielä käymään. Sattu aika jännä juttu, kun ensimmäiset asiakkaat, jotka nähtiin siellä kaupassa, sattuivat olemaan kaks helsinkiläistä miestä :D Siinä sitte ihmeteltiin puolin ja toisin. :)

Lauantaina oli kyllä niin rankka päivä - jälleen - että kun kävelin illalla hotellin portaita ylös niin ei meinannu jalat kantaa. Koko päivä kierreltiin kirkkoja ja ties mitä nähtävyyksiä meidän kreikkalaisen seurueen kanssa. Oli oikeasti hauskaa ja antoisaa, mutta välillä meni hermot, kun tunnetusti kreikkalainen tapa järjestää asioita on vähän erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu. ;) Mutta hauskaa oli ja ihmettelemistä riitti. Kuultiin jopa Sinisen moskeijan minareeteista sitä islamilaisten rukoushoilotusta. Se kuullosti kyllä aika pelottavalta. Mutta Sininen moskeija oli kyllä todella kaunis paikka muuten. :)
Lauantai-iltana kans meinas vähän käämit palaa, kun lähdettiin kaikki 12 vaihtaria liikkeelle porukassa. Oli vähän hankalaa, kun kaikki halus tehdä eri asioita ja mistään ei tullut mitään. Lopulta kierreltiin varmaan kaks tuntia ihan turhaan jossain ihan ihme syrjäkujilla, kun joku sano, että meidän täytyy mennä kokeilemaan jotain turkkilaista jäätelöä, mitä ei sitten loppujen lopuksi edes mistään löydetty! Lopulta Finlandersit, Thomas ja Laura erkaantuivat porukasta ja viettivät illan keskenään. Pauliinan kans lähdettiin hotellille vähän aikasemmin, koska oli ihan "vähän" hermot kireällä ja väsymys oli jäätävä.

Sunnuntaina matkattiin koko päivä takas kohti Thessalonikia. Toki käytiin ensin aamulla jossain ortodoksikirkossa vaihteeksi. Perillä kotona oltiin joskus puoli yheksältä. Todettiin, ettei meillä tuu vettä ollenkaan mistään. Ei kylmää eikä lämmintä. Torstai-iltana kun lähdettiin bussille, niin vettä ei tullut, mutta aateltiin, että se on vaan joku katkos, kun olivat tehneet muutenkin jotain remonttia naapurissa. Noh. Vettä ei kuitenkaan tullut edelleenkään. Ihan vähän oltiin hajalla ja mä otin puhelun meijän tutorille ja selitin tilanteen. Onneksi hän tulikin pian käymään ja kertoi, että joku oli kääntänyt meidän veden pois päältä kellarista. Jippii. Ei todellakaan tiedetä, että kuka tai MIKSI, mutta näin kuitenkin oli. Onneks saatiin siis vettä aika pian, eikä kyseessä ollut mikään suuri ongelma. :)

Maanantaina ei menty kouluun - yllättäen. Suoritettiin koko päivä shoppailua keskustassa. Hondos Center on mun uus lempikauppa täällä. :D Se on sellanen naisten kauppa, kolme kerrosta täynnä meikkejä, hajuvesiä ja muuta kosmetiikkaa. Eikä tuo Egnatian Hondos Center, missä käytiin edes ollut suurin Thessalonikissa..ai ai, aion todellakin tehdä vähän lisää hankintoja kyseisessä kaupassa. Maanataina vaihdettiin myös vähän järjestystä, eli mä siirryin tänne Eevan ja Pauliinan huoneeseen ja Pauliina siirty mun huoneeseen. Tämä siksi, kun Petri (eli Pauliinan poikaystävä) tulee huomenna!:) Eilen illalla menin vielä salille ja olin sulkemisaikaan asti. Kyllä oli rankka päivä taas :D

Tänään oon käyny jopa koululla! En suinkaan luennoilla vaan näin Aysen, kun meidän piti vähän miettiä meidän Team Presentationia about Communication Skills. ;) Ku tulin takas keskustaan yritettiin Miken ja Klaran kans löytää naamiaisasukauppaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Meillä on tänään Halloween-bileet, kun ei viikonloppuna voitu pitää kun oltiin siellä Istanbulissa. ;p Mutta joo, taidan alkaa valmistautumaan siihen, että vuokraisäntä tulee perimään vuokraa ja tuo meille internet-laskun, joka oli muuten ihan kivan iso. 120 euroa! Ollaan kohta perikadossa. :( Onneks netti sentään toimii ;)

Jep, jospa Suski sitten kuittaa jälleen tältä erää. Uuh, vielä tosiaan sen verran, että mun ihana poikaystävä soitti mulle tänään, kun olin parhaillaan lounaalla. Puhelulla hän ilmoitti ostaneensa mulle hevosen :D Vanhan lämppäri ravurin :D Olin ihan vähän yllättynyt, mutta oli kyllä aika ihana uutinen. ;D

Mutta nyt muihin hommiin, tack och adjö.
-Suffeli

Lusmuilua osa 739

Jep jep, Team Finland on jälleen opiskellut ahkerasti. Mä taisin olla viime keskiviikkona koulussa? Ja muut tais käydä perjantaina. Nyt ollaan vaan oleskeltu, kun on ollut vapaata koulusta :D Huomenna keskiviikkona pitäis vissiin taas oikeasti mennä kouluun..

Eeva oli perjantai-iltana pippaloimassa muiden vaihtareiden kanssa. Mä en uskaltanu ruokamyrkytyksiltäni vielä liikkua hirveesti minnekään. Lauantaina sitte lähdettii Pauliinan kans liikkeelle ja nähtiin Mike ja Sarolta White Towerilla. Lipiteltiin Sangriaa ja sitte lähdettii kohti Kamaraa ja päätettiin lopulta mennä Peopleen istuskeleen ja pelaamaan Unoa :D Meillä oli hurjan hauska ilta, vaikka oltiin ihan vaan neljästään. Finlandersit oli ihan naula päässä, mutta Mike ja Sarolta ei juonu niin paljon, joten he olivat hieman selvempiä. Taksilla kotiin luonnollisesti. :D Hajoiltiin rapussa, kun löydettiin Pauliinan äidin lähettämä kortti postilaatikosta. Kortti oli ollu matkalla Ateenasta Thessalonikiin varmaan neljä viikkoa. Eeva oli vielä hereillä ku tultiin ja katto Housea. :D

Sunnuntaina sitte vieteltiin rapulapäivää ja naposteltiin herkkuja. Illalla vielä mentiin Ruby Tuesdayhin syömään. Ei ollu yhtään läski olo illalla.

Eilen käytiin varaamassa matka Istanbuliin. :) Lähdetään vaihtariporukassa viikonlopuks sinne vähä lomailemaan. Kun täähän on ollu nyt niin rankkaa tää opiskelu täällä Thessalonikissa. Tarvitaan vähän lomaa. Lähdetään torstai-iltana ja tullaan takas sunnuntai-iltana. Luvassa arvatenkin jännittävä reissu, bussilla jälleen kerran :D Eli siis tälläkin viikolla tulee yksi koulupäivä! Kuinka raskasta! En tajua, miten jaksan jouluun asti..

Käytiin pikku reippailuilla äsken ja nyt suunnittelen pikku välipalaa ja pikku lepäilyä sen jälkeen. Jonka jälkeen mennään syömään Goodysiin ja jälkkäriks taas herkkukauppaan. :D On tää elämä rankkaa.

Seuraavan kerran varmaan kerron huikeita tarinoita matkasta Istanbuliin...uuuuuuh...;)

Nyyh

Mikko is back in Finland. Kamalaa, kun ehti jo tottua toisen läsnäoloon ja nyt on ehkä vielä pahempi ikävä, kuin ennen vierailua! Mutta oli meillä kyllä kivaa ja ihanaa - ja enään seittemän viikkoa niin pääsen oman hellun kainaloon taas :D Kerkes vähän jo tulla pieni ikävä noita muita vaihtareita, kun nyt meni yli kaks viikkoa, etten niiden kans oikeastaan hengaillu. Tänään piti olla suuret ja hienot kekkerit tsekeillä..tai siis ne olikin - ja ovatkin tälläkin hetkellä - mutta sattuneesta syystä jouduin jäädä kotiin. Toivun parhaillaan ruokamyrkytyksestä, joka kohtasi minut toissa yönä. Se oli karmaisevaa. Ja vähiten ei suinkaan ärsyttänyt se, että viimenen päivä Mikon kanssa meni siinä, kun makasin sängyssä :D Voi jee.
Mutta tosiaan, jospa tätä Eurooppaa suurempaa ikävää vähän helpottaisi se, kun pääsee taas viettämään aikaa tsekkien ja muiden kanssa. ;) Huomenna ja sunnuntaina tulee varmaankin kivaa, koska sunnuntaina on St. Dimitirious Day, eli suuri paikallinen juhlapäivä erään suuren henkilön kunniaksi. Meidän ei tarvi mennä maanantaina kouluun, eikä tiistaina. (Tarviiko meidän ikinä mennä kouluun (from HELL!!!)???) Niin, kaupungissa on siis St DImitriouksen päivän kunniaksi kaikenlaista juhlahärpäkkää ja paraatia ja mitä lie. Jos oon toipunut tästä myrkytystilasta, niin saattaa olla, että riipaisen pienen kännin, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Nyt mulla alkaa kyllä olla jo parempi olo, sain jopa syötyä tänään kiinteää, lämmintä ruokaa!

Mikko soitti mulle, kun se oli päässy motarille. Suomessa oli kamala ilma, myräkkä ja +5 astetta :D Mä valitin, ku hiivin parvekkeelle, että onpa vilpoista, varmaan vain +15 lämmintä, hrrr.. ;) Mun pitäis nyt mennä nukkumaan, tai luen varmaankin vielä hetken ja sivistän itseäni. Suski kuittaa ja toivottaa Kalinichta...

Surkeiden sattumusten sarja eli Matka Ateenaan

Ei sitten ihan päästy äänestämään. Eikä muuta ku ihan vähän ärsyttänyt kyseinen asia. Koko reissu oli kyllä aikamoinen fiasko, ihan hauskaa kyllä oli loppujen lopuksi :D

Lähdettiin luottavaisina liikkeelle lauantai aamuna joskus puoli seittemän aikoihin. Pyyhällettiin Vassillissis Olgasille odottelemaan bussia, joka tulikin näppärästi parin minuutin odotuksen jälkeen. Me oltiin lähes ainoat matkustajat bussissa, liikennettä ei pahemmin ollut ja matka rautatieasemalle taittui noin vartissa -normaalistihan matkaan menee puolisen tuntia. Oltiin tyytyväisinä ajoissa rautatieasemalla ja mentiin heti jonottamaan lipputiskille omaa vuoroa ostaa liput Ateenaan. Odoteltiin ja odoteltiin, jono ei hirveästi liikkunut. Lopulta alettiin jo hieman hätääntyä, että ei hitto, me missataan koko juna pian, jos ei tässä ala tapahtua. Ryhdyttiin kyselemään muilta ihmisiltä jonossa, että voisiko junalippuja mahdollisesti ostaa junasta vai mihin tässä nyt ryhdytään. Saatiin selville, että junalipuista saa pulittaa junasta ostettaessa tuplahinnan, joten unohdettiin säästeliäinä -ja köyhinä- se vaihtoehto ja odotettiin ja odotettiin. Sitten alkoi oikeasti tulla hätä, juna lähtisi neljän minuutin päästä, eikä lippuja ollut näkyvissä. Viimein, sen jälkeen mm. ystävällinen mies oli päästänyt meidät ohitseen jonossa, päästiin asioimaan. Tässä vaiheessa virkailija alkoi kovasti husia käsillään ja viittoili laitureille päin. Ymmärrettiin, että nyt oli kiire ja lähdettiin paahtamaan laitureille. Juostiin rappuja ylös laiturille neljä näkemään kuinka juna Ateenaan lähti ilman meitä. Jäätiin sitten levittelemään käsiä ja pällistelemään hivenen tuohtuneina kaikkoavan junan perävaloja.

Junaepisodin jälkeen päätettiin tyytyä bussiin, koska seuraava juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten äänestämään ei olisi sillä enää ehtinyt. Siis bussilippuja ostamaan. Bussilippu kustansi melkein kolme kertaa opiskelijajunalipun verran. Kyllä oli hyvä mieli.
Lippuja maksaessa tiedusteltiin, että milloinkahan bussi Ateenaan saapuisi. Lipunmyyjä kertoi, että matka kestää kuusi tuntia. Se vasta oli hyvä uutinen, koska äänestys loppui kello 14 ja hyvällä tuurilla meidän bussi olisi Ateenassa tasan klo 14. Yritettiin vielä sanoa, että meidän pitäis olla Ateenassa jo kahdelta. "You will be in Athens at two o'clock!!" -oli vastaus. Tänk juu veri mats... Eläteltiin vielä toiveita ja päätettiin, että soitetaan sitten bussista suurlähetystöön ja kerrotaan koko juttu, eiköhän tämä vielä jotenkin järjesty. Odotin kymmeneen asti ja nautin maisemista -unimaailmassa- ennen kuin otin puhelun suurlähetystöön. Tässä vaiheessa ei hirveästi yllättänyt, kun vastauksena olikin pelkkä puhelinvastaaja, joka kertoi, että Suomen suurlähetystö on avoinna maanantaista perjantaihin puoli yhdeksästä puoli neljään. Ja nyt muuten oikeasti v****ti. Koko reissu siis oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei päästy äänestämään ja jouduttiin bussiin kuudeksi tunniksi istumaan! Very nice...

Päästiin Ateenaan 14:03. Päätettiin vielä yrittää ja ottaa taksi suurlähetystöön, jotta voitaisiin edes kysyä, että eikö olisi mitään mahdollisuutta vielä jotenkin hoitaa tätä äänestysasiaa vähän myöhässä (oltiinhan nyt sentään Kreikassa!!). Lähdettiin kadun varteen takseja huitomaan. Ne jotka sattuivat pysähtymään, eivät tienneet yhtään mitään mistään Suomen suurlähetystöstä tai kadusta, jolla sen piti sijaita. Niceeee...Luovutettiin ja käveltiin hotellille, joka sentään oli -ihme ja kumma- ihan asiallinen. Tosin, huoneissa ei ollut kylppäriä, mutta noh, kyllä sen kanssa pärjäsi. Loppupäivä sitten kierreltiin Akropoliin ympäristössä ja oli oikein rattoisaa. Ärsytys alkoi laantua ja tultiin siihen tulokseen, että tämä oli kuitenkin ihan kiva reissu. (Autuaan tietämättöminä tulevista kommelluksista)

Aamulla nukuttiin myöhään Mikon kanssa ja tytöt lähti käymään kaupungilla, kun eivät jaksaneet hotellilla palloilla. Jäätiin vielä Mikon kans tutkimaan netistä vähän majoitustietoja Larissaan tai Kateriniin (jotka siis on pienempiä kaupunkeja välillä Thessaloniki-Ateena). Ajateltiin, että olisi kiva olla yksi yö vielä reissussa ja jäädä johonkin pikkukylään. Mentiin rautatieasemalle tutkimaan aikatauluja ja kyselemään vähän lisätietoja. Tytöt liittyivät myöhemmin seuraamme rautatieasemalle ja menivät saman tien lippuostoksille, ettei kävisi taas ohraisesti. Me jäätiin vielä pohtimaan sivummalle, että minne asti ostetaan liput. Pian tytöt tulivat takaisin, joskin synkän näköisinä. Syy selvisi heti, kun kuultiin, ettei Ateenasta pääsisi Thessalonikiin tai minnekään muuallekaan sinne suuntaan ennen yhtätoista illalla. Kaikki vuorot oli myyty loppuun ja ensimmäinen vuoro, jossa oli pari seisomapaikkaa jäljellä lähti kohti Thessalonikia klo 23. Perillä juna olisikin sitten klo 07:00. Tässä vaiheessa kello tosiaan oli noin yksi päivällä.

Junaepisodi Osa II:n jälkeen ei ollut -jälleen kerran- muuta vaihtoehtoa kuin turvautua ihanaan bussiin. Joka maksoi muuten jälleen melkein kolme kertaa enemmän kuin juna. Saatiin melkein viimeiset paikat mitä jäljellä oli, bussi oli aivan täynnä ja me isuttiin ihan takana, viimeisessä penkkirivissä. Me -Camp Finland ja Vieras- sekä viidentenä rokkarin näköinen jätkä, jolla oli kokaiinia(??) povitaskussa. Matkan alussa yksi Camp Finlandin jäsenistä (Eeva) havaitsi epämääräistä hajua bussin sisätiloissa, muttei kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota. Epämääräisiin hajuihin on täällä totuttu. Matkan puolessa välissä, pysähdyksen jälkeen Eeva ja Pauliina vaihtoivat paikkoja bussissa, niin, että Pauliina pääsi vuorostaan ikkunapaikalle. Noin puolen tunnin etenemisen jälkeen Pauliina totesi, että TÄSSÄ PENKISSÄ ON JOTAIN VIKAA. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että koko penkki oli aivan märkä ja haisi todella epäilyttävälle. Pysähdyksen aikana Eevan huivi oli ollut penkillä ja epäilyttävä haju oli tarttunut myös siihen. Tästä siis päättelimme, että penkki oli imenyt sisäänsä suuren määrän jotain epäilyttävän hajuista nestettä, josta emme enempää halunneetkaan tietää. Todella jäätävää. Pauliinan housut sitten imivät koko loppu matkan sisäänsä tuota epäilyttävää nestettä...

Päästiin viimein Thessalonikiin 21:15. Pauliina ja Eeva hyppäsivät saman tien taksiin ja suuntasivat kotiin ja suihkuun. Me jäätiin Mikon kanssa rautatieasemalle ja jatkettiin bussilla kämpälle, koska meillä ei ollut mitään kiirettä (koska meidän housut eivät olleet imeneet itseensä määrittelemättömiä eritteitä). Kun hypättiin bussiin aloin kaivaa avaimia ja tajusin samalla, että mulla oli Camp Finlandin ainoat avaimet ja tytöt tosiaan olivat paahtaneet taksilla kotiin. :D Tässä vaiheessa hajottiin aika totaalisesti. Onneks bussi ajoi kaupungin läpi nopeasti, kun ei ollut paljon liikennettä. Jäätiin pois omalla pysäkillä ja siellähän ne vaaleat neitokaiset jo odottelivatkin meitä kulmakuppilassa. :D Todettiin vaan, että aika hyvä tuuri, että ne junat tosiaan oli täynnä, koska muutenhan me oltais Mikon kanssa oltu siinä vaiheessa jo jossain pikku kylässä ja likat ilman avaimia Thessalonikissa. "Kylläpä meillä olikin hyvä päivä!"

Pelokkaina avattiin kämpän ovea ja mietittiin jo, että mikähän meitä siellä odottaisi. Läppärit pöllittyinä ja satamiljoonaa torakkaa juoksisi pitkin kämppää... Noh, onneksi kaikki oli kunnossa ja päästiin pian lämpimään suihkuun. Pauliina oli viimeisenä suihkussa, ja mä menin keittiöön pesemään käsiä. Pesin kädet ja olin juuri sulkenut hanan, kun näin JÄÄTÄVÄN torakan sätkimässä meidän astiatelineen vieressä! Se oli niin kamala, että oli pakko vähän kiljua.

Pitääköhän nyt mennä viimein nukkumaan. Ihana olla "kotona". :) Kiitos, että sain avautua. Suski kuittaa ja kiittää. Olipa ihana viikonloppu!:D

Camp Finland is going to Athens

Noniin. Olen laistanut bloggaamisesta kuin varsinainen laiskimus konsanaan. Mutta se on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että sattuneesta syystä on ollut muita kiireitä ;) Eli Mikko on ollut täällä Camp Finlandin ja siis pääasiassa minun vieraanani jo yli viikon! Ja vielä viikko on vierailua jäljellä. :) Vierailu siis olikin hieman odotettua pidempi. Tämä sen vuoksi, että Helsinki-Vantaalla sattui olemaan harvinaisen v-mäistä väkeä turvatarkastuksessa silloin, kun Mikko teki lähtöä tänne kreikanmerelle..Ei siitä sen enempää, mutta tästä syystä hän siis joutui ostamaan uuden meno-paluun, joka oli edellistä pidempi. Ihan hyvä siis loppujen lopuksi ;)

Ollaan kovasti kierrelty tuolla rantakadulla ja sen lähiympäristössä, tietty myös keskustaa ja muita hoodeja on tutkittu. Tai siis mää oon saanu päteä, ku tiiän jo kaiken -melkeen- tästä kaupungista. ;D Rannallakin ollaan Pereassa käyty eilen ja tänään. Parina päivänä oon raahautunu kouluunkin -hampaita kiristellen. Motivoi taas niin paljon, kun opettajat toistelee lausetta - You don't have to go for school. Just enjoy your time and have fun, have trips around Greece and go for partying.. :D
Ainoat järkevät kurssit mitä mulla on ovat Public Relations and Advertising ja Communication Skills in Business Organizations. Niissä on tosi ihana opettaja -joka ei sano, että häntä ei hittojakaan kiinnosta, vaikka näkis oppilaat seuraavan kerran tentissä. Miellyttäväähän kyseisissä kursseissa on myös se, että nehän ne on sitä mun omaa alaakin vielä, joten tästä saa vallan mainiota kokemusta ja harjoitusta esimerkiksi presentaatioiden pitämisestä in english ;) Opettaja on oikeasti hyvä, eikä vaan lue jostain kirjasta suoraan luentojaan. Ainoa, mikä on hieman hankalaa on se, että oppilaat ovat todella eritasoisia. Eräs espanjalainen tyttö ei ymmärrä tunneilla yhtään mitään, eikä täten voi oikein osallistua keskusteluihin ja toisaalta latvialaiset tytöt on aivan ylivoimaisia, koska tulevat jostain International Universitystä, jossa opetetaan englanniks. Itsehän olen jotain siltä väliltä :D

Pakko on tunnustaa, että mulla oli kyllä aika jäätävä kulttuurishokki tuossa hetki sitten. Ei mikään oikeen kiinnostanut, kaikki tuntui niin hiton vaikealta ja mistään ei jaksanut tai viitsinyt innostua. Kamala koti-ikävä ja mieli ihan maassa. Ja kun Suomessa on tottunut siihen, että voi esimerkiksi kävellä kouluun -ilman että tarvii pelätä auton alle jäämistä tai pakokaasuihin tukehtumista. Onneks nyt alkaa helpottaa ja oon löytänyt jo paljon sellaisia asioita, mistä tykkään kovasti ja joita varmasti jään kaipaamaan. ;) Kuten esimerkiksi tuon lähikiskan omistajat on ihania, varsinkin sellainen pappa, joka osaa ihan pari sanaa englantia ja joka on aina niin iloinen ja yrittää opettaa mulle kreikkaa ;) Kuinkahan raskasta mun Suomeen paluu tulee olemaan :D Unohdan kaiken ku pääsen Jätkän kans maastoilemaan ja Mikon kainaloon nukkumaan Halsualle ;)

Mutta nyt asiaan. Huomenna Camp Finland ja heidän vieraansa from Finland lähtevät käymään Ateenassa. Ideana retkelle on se, että Camp Finlandin jäsenet pääsevät ennakkoäänestämään Suomen Suurlähetystöön. Aion kirjata muistiin Camp Finlandin kokemukset ennakkoäänestyksestä ulkomailla - kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen sähköpostitse, pääsemme varmasti sopuun palstatilasta ja nimellisestä korvauksesta ;))
Ollaan tosiaa yötäkin Ateenassa ja lähetään takas Thessalonikiin vasta sunnuntaina jossain vaiheessa. Kivaa päästä vähän tutustumaan isoon cityyn täältä maalta. Ehkä Ateenan saasteiden jälkeen tulen nauttimaan Salonikin freesistä ilmasta...

Olisikohan nyt aika rauhoittua ja mennä iltapesulle, että jaksaa aamulla varhain olla skarppina, kun pitää lähteä bussille ja kohti Railway Stationia. ;) Ehkä se olisi viisainta, joten päätän raporttini tähän. (ja muutenkin voisi jo mennä tuon oman hellun viereen makoilemaan, eikä vain täällä höpistä turhanpäiväisiä)
Tack och hej.
-Suski

Communication Skills in Business Organizations

At school again :) Today it was quite nice to come here, 'cause we've figured out the better way to get to the railway station! It's much nicer to get smaller bus next to our flat, you have to change once before the railway station, but it doesn't matter!Journey is much more pleasent this way, when you don't have to walk to the Vassillis Olgas where the treffic is from hell and the air is disgusting and polluted every morning..:<<

Today is the Welcoming Day. We have to have a presentation of Finland. Heheheh, I'm really looking forward to that..:D Now I have to concentrate to teaching again..;))

Voi elämän käsi, mikä alkuviikko

V***u***kele***tana! Mun motivaatio tuohon kouluun on täydet nolla! >:@ Maanantaina vääntäydyin ylös klo 8 todella huonosti nukutun yön jälkeen. Mentiin koko Camp Finlandin voimin koululle. Bussit jälleen -surprise, surprise- aivan ääriään myöten täynnä, eikä kukaan vahingossakaan halunnut avata ikkunaa. Oksettavan reilun tunnin kestäneen matkan jälkeen päästiin koululle ja suuntasin Advertising -kurssille, vain todetakseni ettei kyseisestä aineesta ollut tunteja lainkaan. Hiton kiva juttu, kärsin siis aivan turhaa sen -jälleen kerran- niin ihanan bussimatkan. Ei muuta ku saman tien takas iki-ihanaan bussiin. Meinas ihan vähän pää hajota. Onneks illalla pääs salille taas ja ystävällinen salinpitäjä-miekkonen lupas tehdä mulle ohjelman kunhan joutaa. :) Eli täälläkin oikeesti on jotain hyvääkin - suht. loistava sali. :D

Tänään menin jälleen koululle - epäluuloisena toki. Ja ihme kyllä, Marketing II ja Marketing I kurssit olivatkin oikeaan aikaan ja jopa oikeassa paikassa. Olin jo lähes tyytyväinen. Siihen asti, kun opettaja alkoi vetää tuntia. Ei ihan sisältö vastannut sitä mitä luulin. Kurssien virallinen nimi siis on Introduction to Marketing. Ja kurssilla opetetaan englantia. Toki aihepiirinä markkinointi. Okei, ei siinä mitään, hyvää sanastoahan siitä toki saa. Mua ei vaan hittojakaan kiinnosta tehdä jotain tehtäviä, joiden taso on ehkä yläasteen luokkaa. Tunnit koostui tänään siitä, että opettaja luki ensin tekstin ääneen, jonka jälkeen meidän piti vastata kysymyksiin. Ja huom. ei saanut vastata omin sanoin, vaan sanalleen sen mukaan, mitä tekstissä oli. Haastaavaa, eikö totta. Ihan vähän pisti hermoja kireälle vaihteeksi tuo koulu. Ja mua ärsyttää suunnattomasti myös tämä mun asenne tuota koulua kohtaan, koska yleensä kuitenkin edes yritän sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Suurinta osaa tästä motivaation vähäisyydestä saa kyllä syyttää tuota koulun ilmapiiriä. Tänäänkin siellä näytti -kuten tavallista- siltä, että joku nuorisoaktivisti porukka olis vallannut koko laitoksen. Musiikki soi täysillä, roskia joka paikassa ja koko paikka täynnä savua. Ovet auki ja kulkukoirat riipi roskiksista evästä. Kyllä on niin mukava mennä kouluun taas huomenna!

Tänään suoritin uhkarohkean teon. Menin kampaajalle. Joka ei puhunut englantia. :D Hänellä oli kyllä luojan kiitos assari tai harjoittelija, joka ymmärsi, mitä halusin ja joka osasi jopa pari sanaa englantia. Hip hei. Molemmat olivat kuitenkin ystävällisiä, ja yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää. :) Itse operaatio oli kokemuksena varsin kiinnostava. Olin siellä parturissa yhteensä yli neljä tuntia! :D Ei mitään kiirettä -ajattelutapa näkyy siis myös tässä asiassa. Lopputulokseen olen kuitenin ihan tyytyväinen. :) Mut hiukan ärsytti, kun meni koko ilta siellä. Enkä kerinny salille.

Huomisessa on ihanaa se, että saan mun rakkaan tänne mun viereen! Lento saapuu noin klo 14 ja meen tietty kentälle vastaan. Toivon, että mun ihana mies sais mun mielialaa kohoamaan, kun nyt on pari päivää vaan ärsyttänyt olla täällä. Lähinnä tuo koulu ärsyttää. Kyllähän täällä muuten ihan viihtyy, nyt kun on ollut niin kiva sääkin. :)
Nyt täytyy mennä lepoon ja huomenna taas uusi päivä.

Positiivinen Suski kuittaa nyt - nimimerkillä Asenne kohdallaan!

Sunnuntaifiiliksiä

Tänään Camp Finland piti siivouspäivän. Siivottiin makkarit ja tuuletettiin koko kämppä. Pestiin petivaatteet ja ripustettiin ulos tuuleen kuivumaan. :) Illalla siis odotettavissa puhtaita ja raikkaita unia. ;) Toivon mukaan. Meidän tuurilla tulee vielä kaatosade.
Aamulla oli taas yksi torakka keittiössä. Iso ja ruma. Eeva ja minä yhdistettiin voimamme ja listittiin tyyppi Raidilla ja hiuslakalla. Henki lähti.

Eilen oltiin koko päivä rannalla. Oli aivan ihanaa, kun ei olla päästy biitsille koko aikana, kun tytöt on täällä ollu. Saatiin uusi ystäväkin rannalta. ;) Ystävä tuli vaan meijän viereen vetämään sikeitä. Se oli kyllä ihana. Harmittaa, ku ei uskalla hirveesti noita kulkukoiria taputella, kun ei sitä ikinä tiiä, mitä loisia niissä on. :<<
Auringonpalvonnan jälkeen lähdettiin Ikeaan ja ostettiin peitot. Ihanaa luksusta, peitto! Aah...Tuli hyvät unet. Eeva lähti vielä illalla muiden vaihtareiden kans illanviettoon ja tavernaan syömään. Me jäätiin Pauliinan kans kotiin, koska oltiin väsyneitä ja raatoja ja oli epäsosiaalinen olo. :D




Saan mun miehen kylään tänne ens viikolla. Mikä on tosi ihanaa, koska mulla on ihan jäätävä ikävä, eikä mikään oikeen meinaa kiinnostaa, ku on vaan ikävä. Varmaan oon entistä enemmän ikävissäni sitte sen jälkeen ku se lähtee takas Suomeen. Onneks sen jälkeen ei oo ku kaks kuukautta joululomaan. :D On tää niin julmaa.

Nyt tehdään tässä lähtöä kanttiinille syömään. Tavataan puolalaiset siellä ja sen jälkeen mennään katteleen valokuvamuseota. :) Huomenissa pitäis taas mennä kouluun, jiihhaa. Sinne onkin niin kiva mennä, ku se on niin viihtyisä ja siisti..NOT.

Trallallaa

Voi elämän käsi. Musta tuntuu, että ehkä vihaan tuota koulua. Eilen, kun oli tosi nätti päivä ja lämmintä, jouduttiin mennä koululle "tapaamiseen" klo 13. Noh, ootettiin sitte joku 45 minuuttia ennen ku meijän rofessoori tuli tähän "tapaamiseen". Kyseessä ei ollut mikään tapaaminen, vaan Finance -kurssin aloitustunti! Kiinnosti hirveästi jotku hiton korkolaskut, ku oltiin odoteltu 45 minuuttia, kun olis ollu vähän parempaakin tekemistä!
Ja ennen tätä fiaskoa saatiin tosi pahat traumat, kun käytiin koulun vessassa. :D Jokainen voi oheisesta kuvasta päätellä jotain koulun tasosta. Hei, ollaan EU:ssa ja 2000-luvulla! Mua kiinnostaa niin paljon mennä kouluun. Mä en todellakaan aio käyttää koulussa vessaa. Meen vaikka pihalle mielummi.

Meijän toinen lääkärissäkäynti oli niin kamalaa. Oltiin vissiin hieman väsyksissä, kun alettiin jo odotustilassa hajoilla totaalisesti. Revettiin ihan täysin, kun nähtiin miten se rouva tohtori löi leimoja niihin outoihin potilasvihkoihin. Siinä siis ei ollu mitään hauskaa, mutta hajottiin vaan kaikki ihan täysin. Naurettiin joku 5 minuuttia ihan veet silmissä. Muut asiakkaat ehkä luuli, että ollaan jossain aineissa. Tuumittiin vielä ääneen, että ei hitto, jos se lääkäri tekee samat leimanlyömisrituaalinsa, kun ollaan vastaanotolla. Siitä olis leikki kaukana ja revettäis luultavasti taas nauramaan. Noh. Tokihan meijän lääkärin vastaanotto alkoi sillä, kun rouva lääkäri hakkasi jälleen vähän leimojaan. Ja tokihan hajottiin kaikki ja se oli ihan kamalaa. :D Koska eihän se lääkäri tietenkään tienny, et mitä naurettiin ja miten tuollasen voit selittää. Väääähän hävetti.

Eilen kävin taas kuntoilemassa ja olin tosi tyytyväinen, koska nuo jumpat mitä tuolla meijän lähisalilla on, vaikuttaa tosi hyviltä. Oon ihan hajalla nyt ja lihakset niin kipeänä. IHANAA, tervettä kipua! Nyt tyttelit on koulussa, ite täällä kulutan aikaani järkevään. Vois lähtee shoppaileen. ;)

Camp Finland ja day off

Tsidii. Team Finland ei siirtynyt tänään Psaltoulta lainkaan kouluun (from HELL!!!). Tämä sen vuoksi, että joudutaan mennä jälleen tapaamaan tohtoria aikaisin aamulla. Tai siis nyt. Kunhan loput Team Finlandista heräilevät. Vähän harmi, kun ei päästy kouluun (tuli niin ikävä jo niitä kulkukoiria...), mutta noh, huomenna sitten uusi yritys. :) Huomenna nähdään myös meidän oma rofessoori klo 13. Mutta luultavasti joudun ainakin itse mennä sitä ennen hieman markkinointia opiskelemaan.

Eilen illalla, kun käytiin tohtorilla. Oli jännittävä kokemus. Vastaanotto oli kerrostaloasunnossa. Missä ei sinänsä ole mitään erikoista... Odotustilassa oli noin kymmenkunta ihmistä, kullakin paksu paperinivaska kätösissään. Mitään tietokoneita ei näkynyt missään ja odottavat ihmiset selostivat kukin vuorollaan pumaskansa kanssa vastaanottoapulaiselle. Vastaanottoneiti kirjoitteli kunkin pumaskaan asioita ja tyypit häipyivät vuorotellen. Pääteltiin älykkäillä pikku aivoillamme, että kyse täytyi olla potilastietojen rekistertöimisestä. Eli tämä pumaska korvaa sen, kun Suomessa terveydenhoitohenkilöt naputtelevat tietokoneelle käytetyt lääkkeet, saadut ja saamattomat rokotteet ja mitä on milloinkin mihinkin vaivaan määrätty. Käyhän se toki näinkin.
Itse rouva Lääkäri oli mukava. Hän oli pukeutunut arkivetimiinsä, pitkä ja paksu musta tukka oli valtoimenaan vapaana... Sormukset ja korut näkyivät olevan käytössä, eikä rouva Lääkäri ollut ottanut niitä pois työpäivän ajaksi.
Mää oikeasti haluan nähä, minkälaista siellä laboratoriotiloissa on, kunhan tästä päästään liikkeelle ensin..

Tänään ei sitten sen kummempia suunnitelmia vielä ole. Paitsi että haluan nyt sinne salille oikeasti. Tänään siis urheilemaan!:)

Suski kuittaa ja valmistautuu alkavaan päivään pelonsekaisin tuntemuksin..

Back to the school

Tänään se sitten oli. Ensimmäinen virallinen tapaaminen. Huomenna ajattelin mennä ja osallistua oikein tunneillekin. Meidän koulu on varsin ihana. Kaikki ovet ovat ilmeisesti auki yötä päivää, sillä käytävät ovat sen näköisiä. Lehtiä, roskia ja jotain määrittelemättömiä eritteitä on pitkin poikin. Näyttää siis siltä, ettei sitä ole siivottu ihan hetkeen. Kaikkialla leijuu paksu tupakansavu. Kulkukoirat juoksentelevat käytävillä kerjäämässä makupaljoa opiskelijoilta. Käytävillä myydään myös kaikenlaista krääsää..esim. cd tai dvd-piraatteja.Myös itsetehtyjä koruja tms. on tarjolla.

En oikeesti liiottele yhtään.

Bussimatka koululle kestään noin tunnin. Hyvällä säkällä. Bussit ovat aivan täynnä. Tänään kun tultiin kotiin, niin bussi oli niin täynnä, ettei päästy ulos oikealla pysäkillä. Näin kävi myös parille muulle matkustajalle. :D Oikeastaan se oli aika huvittavaa. Mutta voin kertoa, ettei se varmasti tule aina olemaan huvittavaa, kun et pääse liikkumaan senttiäkään aivan täydessä -non airconditional- bussissa. Ja ei, ikkunan avaaminen ei hirveästi auta, koska ilma on aivan täynnä pakokaasuja keskustan alueella päivällä, kun joku miljoona ihmistä yrittää liikkua paikoista toiseen.

Voin kertoa, että kaipaan nyt Suomea aika paljon. Ja haluaisin olla raikkaassa ilmassa ja ulkona reippailemassa ja Mikon kainalossa! Mutta oon 4000 kilometrin päässä raikkaasta ilmasta ja luonnosta ja Mikosta ja kodista. Hip hei! Okei, on mulla oikeesti ihan hyvä asenne. Huomenna taas kouluun (from HELL!) :D:D

Suski kuittaa. HEiJ På Dig..

Houston, we have a problem...

Tittidididii! Pari päivää sitten kun tultiin kämpille löydettiin keittiöstä pieni kaveri. Pieni, koppakuoriaista muistuttava kaveri oli kullanvärinen ja pirun nopea jaloistaan! Vapautettiin se autuaammille kipittelymaille asiaa sen kummemmin miettimättä. Noh. Seuraavana päivänä huomattiin toinen samannäköinen kaveri keittiössä katon rajassa. Jätettiin se sinne hengailemaan, koska tyyppi vaikutti rauhalliselta eikä alkanut riehua. Samana iltana, kun tultiin kotiin löydettiin vessasta ja keittiöstä jälleen samanmoiset kaverit. Tällä kertaa listittiin kumpikin ja ruvettiin siinä sitten tuumia, että mitäköhän ötököitä nää on ja että "Eihän ne voi olla torakoita, koska nää on tälläsiä pieniä" Googleen. Ja kyllä vain. Torakoitahan ne kuitenkin ovat! :D Eli meillä nyt on hieman hankaluuksia, sillä torakkaahan ei saisi liiskata, koska niitä tulee teurastuksen jälkeen vain lisää ja lisää. Noh, seuraavat kaverit listittiin hiuslakalla ja Raidilla jonka jälkeen heitettiin ne pihalle. Raakaa, mutta minkäs teet. Eilen nähtiin vielä yksi siivouskomerossa. Ei saatu sitä kiinni. Eeva yritti myöhemmin illalla yllättää tuon siivouskomerossa asuvan pirulaisen, mutta se ei näyttäytynyt..Siellä se vaanii.... Nämä pienet paholaisen kätyrit osaavat myös lentää lyhyitä matkoja, mikä tekee niistä entistä ällöttävämpiä! Y-Ä-K.

Kurkkukipu alkaa vähän hellittää. Johtuneeko eilisestä Sangrian nauttimisesta..;) Todennäköisesti ei. Haettiin tuosta lähimarketista 1,5 litran leka Sangriaa ja mentiin Eevan kans tsekeille iltaa istumaan. Kotimatkalla haettiin pizzaa; nam nam. Pauliina vielä vähän kipeenä, joten jäi kotiin vahtimaan torakoita.

Huomenna pitäis aloittaa koulu ja mennä salillekin vielä! Eli parempi olis, jos olis kurkku parantunu huomiseen mennessä! Ei ikinä päästä aamulla pystyyn klo 8! Tänäänki nukuttiin yhteentoista...;D Onneks ens viikolle on luvattu parempaa säätä, alkaa hiukan tympiä tää vesisade ja harmaus. Suomessa vesisade on paljon kivempaa! Ja nyt kun siellä on niin nättiäkin..ruska ja ihana syksy. Täällä on vaan harmaata ja isoja taloja ja katuja. Siinäpä se. :D Ootan NIIN, että pääsen kotiin nauttimaan ihanasta raikkaasta ilmasta, luonnosta ja hiljaisuudesta...aaah..:))

Okei, on täälläkin mahtavaa, mutta kotia ei mikään voita. <3 :)

------
And now little bit english, if someone doesn't understand any finnish..;))

We have a problem! We have some little friends in our flat: cockroaches! YEP! And we don't know how to get rid of them...hmm..We have been trying to kill them without crushing them..The best way is to put hairspray on them! That'll do it! But u have to catch them first, they are so damn quick! :D

There has been some sickness in the air in the Finnish Camp. Me and Pauliina have been not so well in couple of last days..:( Hope we'll get better, 'cause the school is starting tomorrow!!Yeeeeekk!

And I'm missing Finland 'cause it's raining here. Everything is so gray and cold and boring..:< There is so beautiful autumn colors in Finland now..and I miss it really bad! Just cannot wait to get back home...in the fresh air, beautiful nature and silence..aaah..:))) Okey, I love being here also, but there is no place like home!;))

------

Suski kuittaa tällä erää ja jatkaa sateisen sunnuntain viettoa Salonicassa...Hejdo!

Tuskaista

Tulinpa sitten kipeäksi yhtäkkiä. Illalla tuntui vähän heikolta ja nyt aamulla olikin sitten kurkku ihan järjettömän kipeä :( Myös korvaa hieman särkee, joten tilanne ei vaikuta nyt yhtään hyvältä. Toivon mukaan tämä menee ohi.

Väsyttää myös uskomattoman paljon, koska valvoinkin sitten tosi myöhään, ku piti puhua puhelimes oman hellun kanssa ;) Tai siis mullehan tuli eilen illalla kamala surkuttelu/koti-ikäväkohtaus ja tuntui kamalalta sen Kauhajoen -jutun takia. Joten Mikko sai lohduttaa mua puhelimitse. Nyt sit väsyttää, koska aamulla piti tavata mun professori A.T.E.I.sta eli siis mun koulusta. Onneks tämä herra oli varsin mukava ja leppoisa tapaus. Kouluun tarvii siis mennä vasta 29 päivä, eli sitä odotellessa.

Sää on surkea tällä hetkellä! Eilen iltapäivällä alkoi vesisade ja sataa edelleen. Luultavasti koko loppupäivän ja myös loppu viikon sataa! Feels like home! :D Onneks lokakuun alusta sään PITÄISI parantua. Saas nähä.

Eilen tehtiin hassu pikku retki Vanhaan Kaupunkiin. Mitään ei tietenkään nähty, koska mentiin illalla ja satoi vettä, mutta tarkoitus ei ollutkaan nähdä mitään. Sillä tarkoitus oli mennä yhteen kahvilaan Vanhan Kaupungin yläpuolella ja syödä paikallisia herkkuja. Dimitris - eli yks poika meidän koulusta - ja sen kaveri lähti käyttämään meitä siellä autolla, joten ei tarvinnu bussilla mennä, koska tällöin matka olis ehkä kestäny erittäin kauan. Eli. Syötiin siis sellaisia herkullisia "leivoksia", joista paikalliset käyttävät nimitystä "triangels". Kyseessä on siis pieni, kolmion (yllättäen) muotoinen lehtitaikinasta (mahdollisesti?) ja siirapista muotoiltu "leivos", jonka sisällä on tummaa suklaata. Triangelin päässä on jotain kreemiä - makuvaihtoehtoja luultavasti monia. Otettiin siis triangeleita, joissa oli kinuskikreemiä ja päällä vielä kermavaahtoa. :D Voin kertoa, että oli jopa mulle (sokerirotalle) erittäin imelä makuelämys. Hyvää oli, aivan taivaallista, mutta jälkeenpäin olo oli ehkä vähän öklö. :D Harvinaista mulle. Eli ne ketkä tuntee mut, voi tästä mun reaktiosta päätellä jotain leivoksen makeuden tasosta.

Tänää illalla mennään ehkä syömään joidenki puolalaisten kans, ketkä on varmaanki eilen tai pari päivää sitte tullu tänne. Siis jos en oo iha kuollu illalla tähän kurkkukipuun. Voi rutto. Luultavasti joudun mennä tän kans vielä lääkäriinki täällä! Se tulee olemaan mielenkiintoista...

Tuskainen Suski kuittaa jälleen. Tack och adjö. :)

Aurinkoista säätä

Eilen oli varsin ihana sää täällä, ei ollut liian kuuma ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Varsin leppoisaa siis. Ku päästiin ylös sängyistämme lähdettiin tuonne rantaan kävelemään ja Pauliina kävi juoksemassa rantakatua pitkin. Sillä välin mä ja Eeva istuskeltiin ja paistateltiin päivää sekä seurattiin pienten rapujen liikkeitä alhaalla vedenrajassa.
Myöhemmin lähdettiin keskustaan haukkaamaan jotain pientä. Hetken aikaa vietettiin evästäen Gounarilla ja nautiskellen aurinkoisesta päivästä. Tän jälkeen palattiin takas rantakadulle, missä päivän paistattelu luonnollisesti jatkui.


Eilinen päivä huipentui siihen, että mentiin tsekkien kanssa illanviettoon saksalaisten tyttöjen ja hollantilaisen pojan luo. Ilta sujui varsin rattoisasti ja hauskaa oli!:D

Hauskaa päivää kyllä varjostivat kotikontujen eiliset tapahtumat ja ainakin tämä reissaaja seurasi uutisia tapahtumista todella masentuneena ja kyyneleet silmissä. Tuntuu niin kamalalta tuollainen, enkä voi todellakaan käsittää, että mikä ihmisiä vaivaa. Jos on paha olla itsellä, niin eiköhän se ole ihan henkilökohtainen kyynel ja jos ihan vaikka voisi jättää viattomat ihmiset rauhaan. :( Mistä tuollaisia kauheita ihmisiä tulee??Jossain on täytynyt mennä pahasti vikaan, jos kuvittelee oikeasti, että omat ideologiat oikeuttavat tällaisiin tekoihin. Kaikkia hulluja se maa päällään kantaa. :(

-Surullinen Suski kuittaa tältä erää. Tack och adjö.

Nice meeting with some other Erasmus students :)

Tonight me, Eeva and Pauliina went to eat at student's restaurant (for free of charge course!) and after that we met some other erasmus students at Kamara :) There were four students from Czech Republic and three from Netherlands. It was really nice to meet other students!;) We went to have something to drink and spend couple of hours in a small bar. After a while we found out that the Czechs lives almost next door to us!;D So we planned to arrange some parties at their flat next week, 'cause we don't have to go to the school yet.:D

Now I'm exhausted and planning to have a sleep now. And I think my roomies are little bit exhausted too, so good night for now. Or should I say Kalinichta.. which of course means Good Night in greek ;)

Täällä sitä ollaan!

Ja ollaan oltu jo kolme viikkoa! Eilen illalla noin klo 22 tapahtui sellainen ihme, että sain vihdoin netin tänne "asunnolle". Okei, ihan hyvä ehkä, etten ole voinut pahimpia alun traumoja tänne paasata. Sillä ensimmäinen viikko täällä ei ollut mitenkään miellyttävimmästä päästä. Ehkä on syytä päivittää tilanne nyt kompaktisti, mutta mahdollisimman tyhjentävästi.

Ensinnäkin, suurin uutinen on se, että itsehän kuulun nykyään siihen onnelliseen kansanjoukkoon, joka voi ilmoittaa elävänsä parisuhteessa. Kyllä vain. Eli tilannehan on se, että kaksi viikkoa ennen lähtöä löysin sen ihanan ihmisen, jota voi kutsua tällä hetkellä poikaystäväksi - tai noh, miesystäväksi. :D Tämä uusi tilanne ei lainkaan helpottanut lähtöä tänne. Pakkohan se kuitenkin oli lähteä.

1.9 siis hyppäsin koneeseen, joka vei minut Saksanmaalle, jossa puolestaan siirryin Kreikanmerelle lentävään koneeseen. Matkalaukku jäi Saksanmaalle, thanks to Lufthansa!<3 Onneks löytyi hyvässä kunnossa seuraavana päivänä...
Myöhään illalla saavuin Thessalonikiin, jota katselin kirjaimellisesti ihan pihalla ja monttu auki. Voi hitto. En ihan ollut tajunnut paikan laajuutta. Tutorini oli minua vastassa lentokentällä ja kuljetti minut ystävällisesti asunnolleni, jota tapasin alkuun kutsua lääväksi. Talo on luultavasti rakennettu noin ehkä 50 vuotta sitten ja täällä ei ole kyllä sen jälkeen remontoijia näkynyt. Asunnossa on kaksi huonetta, eteinen, kylppäri ja keittiö. Aluksi toisessa huoneessa asusteli romanialaistyttö Georgia, mutta hän oleili siinä vain noin kolme ja puoli viikkoa. Itse majailin toisessa huoneessa, joka on tarkoitettu kahdelle hengelle. Huoneessa ei ollut mattoa, vain parhaat päivänsä nähnyt puulattia. Lämmitystä asuinhuoneistossa ei ole, eikä sitä kyllä alkuviikkoina kaivannutkaan lähes 40 asteen lämpötiloissa. Nyt olis jo ihan kiva se lämmitys, kun täällä merenrannassa tuo tuuli ja ilmasto on mukavan kalseaa, nyt kun on vähän ilma viilennyt. Pihalla tällä hetkellä semmoinen aika normi kotimaan kesää muistuttava ilmanlämpö..Päivällä ihan tarkenee täällä tuvassakin, mutta parina yönä ollut kohtuullisen vilpoista...

Pari ekaa viikkoa täällä tutustuin vaan paikkoihin ja seikkailin aika paljon yksinäni pitkin katuja ja kävin välillä hieman rannalla pötköttelemässä. Oli vähän tylsää alkuun, kun olin eka vaihtari joka saapui mestoille, joten ns. kohtalontovereita ei vielä ollut. :D Tilannetta ei suinkaan helpottanut se, että sitä omaa hellua oli (tai on edelleen) jäätävä ikävä! Äitiäkin oli kyllä hieman ikävä, ainakin siinä vaiheessa, kun skootteriäijä päätti ajaa mun päälle. Onneks selvisin ruhjeilla. Skootteriäijä oli tosi vihanen ja huus mulle kreikaks jotain rumia juttuja, joita en kaikeksi onneksi ymmärtänyt. Ehkä sen vespa vuosimallia -49 hajosi.
Ahdistusta aiheutti mm. se ettei Visa Electron toiminutkaan, kuten olin ajatellut, joten rahan kanssa on ollut hieman hankaluuksia. Luojalle kiitos Luottokunta nimisestä suomalaisyrityksestä, joka auliisti antoi mulle rahaa seinästä mielin määrin. Uusi Visa Electron saapunee onneksi "jo" ensi viikolla tänne Kreikanmerelle käyttööni. Tosin, en uskalla sitä paljoa käytellä, koska 70 prosenttia pankkitilin saldosta menee ens kuun visa-laskuun..
Ahdistuneisuutta ei muuten hirveästi helpota se, että jos mielii mennä kuntosalille (kuten monesti kyrpiintyneenä on mukava kotimaassa mennä, vähän purkamaan agressioita), niin eihän se onnistu noin vain. Täytyy olla lääkärin todistus siitä, ettei minulla ole sydänvikaa! Sehän on varmaan yleistä 24-vuotiaalla, normaalipainoisella liikuntaa harrastavalla suomalaisneitokaisella...Eihän sitä koskaan tiedä...

Ennen tänne saapumistani luonnollisesti surffailin netissä ja tutkiskelin erilaisia foorumeita, joissa kaupungista kerrottiin. Muistan erittäin tarkasti muutamaankin otteeseen toistuneen "Englannilla pärjää" lauseen. En sitten tiedä, miten kirjoittajat pärjäämisen määrittelevät, mutta itse ymmärrän sen siten, että voit kommunikoida ihmisten kanssa englannin kielellä. Näin ei siis kuitenkaan ole. Englannilla asiointi tilanteet ovat kolmen viikon ajalta laskettavissa yhden käden sormilla. :D Hienosti pärjää englannilla! Toki nuoriso ymmärtää ja puhuu englantia, mutta ei puhettakaan, että esimerkiksi ruokakaupan tädit ja sedät tai bussilippujen myyjä haluaisivat keskustella kanssani in english.

Eli alkuviikot suoraan sanottuna hieman v****ti olla täällä, mutta onneksi nyt alkaa elämä täällä tuntua jo aika normaalilta ja pahin kulttuurishokki on selätetty. :D Positiivisella asenteella pötkii pitkälle. Ilman sitä olisin varmaan ollut jo ranteet auki nettikahvilan member cardilla...

Tänään sain uudet kämppikset, Eevan ja Pauliinan from Finland!! Erinäisten toimenpiteiden jälkeen olemme saaneet läävän parempaan kuntoon ja täällä alkaa jo vaikuttaa kotoisammalta. Eli läävyys on saatu häivytettyä ja tämä alkaa vaikuttaa jopa asunnolta!:) Tytöt saapuivat Thessalonikiin keskiviikkona menestyksekkäästi ilman matkalaukkujen häviämistä ja asustelivat pari ensimmäistä päivää hotellissa. Pari päivää sitten tapasin heidät ensimmäisen kerran ja eilen käytiinkin jo tekemässä pieniä hankintoja IKEAssa. Täällä on nimittäin IKEA, tuo ruotsalaisten lahja maailmalle! IKEAssa myydään myös salmiakkia, mikä miellyttää minua suuresti. Ruisleipää saa Lidlistä.

Näin, tässä pieni kertomus siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut ja ehkä muistan ja pystyn jatkossa kirjoittelemaan useammin. Netin toiminta edesauttaa asiaa erittäin paljon.

Suski kuittaa tällä erää Salonicasta. Tack och adjö. :)

Tilannetta

On se jännä, miten aika vaan menee niin äkkiä. Miten aina onnistun tässä, että haalin itelleni jonkun parikymmentä asiaa, jotka pitää hoitaa samaan aikaan? Koko ajan pitäisi juosta jonnekin ja nähä jotakin jossakin ja soittaa jonnekin ja varmistaa jokin ja tehdä jotakin deadlineen mennessä! :D On tämä hullua. Äiti sai mut järkiini tuon radiohommankin kanssa. Eli sen joudun laittaa jäihin, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään. Nytkin meinaa olla vaikeuksia ehtiä kaikki tekemään.

Viikonloppuna olisi luvassa mukavaa mökkeilyä lukiokavereiden kera. Ihanaa! Ensi viikolla pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja ihan oikeasti tehdä opinnäytetyö valmiiksi!Juuri tänään sain viimeisteltyä TervePotilas -juttuni ja lähteinkin sen jo eteenpäin. Nyt pitäisi vain skarpata opinnäytteen kanssa niin saa loppukesän keskittyä Erasmus-hehkutukseen ja viimeisten asioiden hoiteluun.

Tässä varsinainen uutinen!Viimeisään ensi viikon maanantaina minusta -vihdoinkin- tulee MacPeople! Tätä ei suinkaan ole jo melkeen vuotta odotettu. Pian se on kotona, ihan uusi, tehokas ja ihana MacBook Pro. Ehkä sen myötä saan motivaatiopiikin myös opparityöskentelyyn. ;) Päätänkin tältä istumalta siis odottaa siihen asti, että saan Macini kotiin. Sitten saa rauhassa pakertaa ja olla tehokas.

Lähtöön jäljellä 45 päivää!

Päivitystä ennen THE Erasmusta

Hiphei, pakkohan tässä on suorittaa jonkinlaista päivitystä; ajattelin sitten vaihdossa olla aktiivisempi ja pyhittää tämän blogin tykkänään Erasmus-ajalle. Ei ole vielä kovin pahat täpinät päällä vaihdon suhteen; lähtöön aikaa on vielä reippaat puolitoista kuukautta. Tässä nyt on koko alkukesän ollut kaikkea jännittävää pikku toimintaa, ettei pahemmin ole joutanut kuumottaa Kreikkaan lähtöä vielä. ;) Kyllä se sieltä, pikku hiljaa.

Vimpelissä olen viettänyt jo toista kuukautta ja vielä toiset samanmoiset jäljellä. Hulvatonta on ollut, eikä hauskuudelta ja kommelluksilta ole todellakaan vältytty!:D Tämä on uskomaton paikka. Joudun ehkä vielä jonain päivänä ottaa asiakseni ja kirjoittaa jonkin suuren teoksen tästä kaikesta. Tätä ei vain kertakaikkiaan voi jättää kertomatta. Maailmalla on oikeus tietää tästä hulluudesta!:D

Töitä olen tehnyt kovasti. Mukavaa vaihtelua ilmastointikanavan ja -osien myynnille ovat tuoneet pienet kirjoitushommat. Seuraavaksi olenkin harkinnut radiotöitä, kunhan saan tämänhetkisen jutun deadlinen ohitettua onnistuneesti.

Tämmöistä täällä tänään. Pitää varmaan vielä ennen the lähtöä päivitellä viime hetken hehkutuksista.;)

Toukokuussa tapahtuu

Toukokuu on puolessa välissä ja olo on sekava. Todella vaikea uskoa, että tämä nyt sitten oli tässä. Siis Kankaanpää. Tuntuu aivan siltä, kuin siitä olisi vasta pari kuukautta, kun iskä ja Anssi toivat mut ja mun tavarat tänne. Ja täällä minä sitten olin, enkä tuntenut ketään. Ei voi tajuta, että siitä on jo pian kolme vuotta. Ei aika voi kulua näin nopeasti. Tästä tulee fiilistelyjen viikko; Katin kanssa vietämme lauantaina Farewell to Kankaanpää -teemapäivää. Luvassa on mitä luultavimmin uskomattoman järkevää toimintaa.

Lasken päiviä muuttoon; samalla tuntuu todella haikealta, mutta polttelee maa sen verran nyt, ettei malttaisi mihinkään keskittyä. Jalat vie -ja taas mennään. Ihan hyvä viettää kesä ihanassa Vimpelissä, sitten tuntuu vielä paremmalta syksyllä lähteä muille maille. Jospa vain olisi rahaa enemmän, niin enpä tulisi kyllä ihan heti takaisin. ;)

Oppari alkaa olla aika hyvällä mallilla. Ainakin raporttiosuus. Toiminnallisesta en niin tiedä, siinä taitaa olla vielä viilaamista aika paljon. Kääk. Tämä kuu - itse asiassa koko kevät - on ollut ihan hullun myllyä ja pyöritystä..tai melkein koko lukuvuosi! Koko ajan tapahtunut kaikkea jännittävää ja sekopäistä, epäilen ettei se tähänkään lopu. ;) Kesä Vimpelissä ja ihan mitä tahansa voi tapahtua! Syksyllä edessä Kreikka ja kaikki ihana. Vatsassa perhosia jo nyt. :)