Jep jep, Team Finland on jälleen opiskellut ahkerasti. Mä taisin olla viime keskiviikkona koulussa? Ja muut tais käydä perjantaina. Nyt ollaan vaan oleskeltu, kun on ollut vapaata koulusta :D Huomenna keskiviikkona pitäis vissiin taas oikeasti mennä kouluun..
Eeva oli perjantai-iltana pippaloimassa muiden vaihtareiden kanssa. Mä en uskaltanu ruokamyrkytyksiltäni vielä liikkua hirveesti minnekään. Lauantaina sitte lähdettii Pauliinan kans liikkeelle ja nähtiin Mike ja Sarolta White Towerilla. Lipiteltiin Sangriaa ja sitte lähdettii kohti Kamaraa ja päätettiin lopulta mennä Peopleen istuskeleen ja pelaamaan Unoa :D Meillä oli hurjan hauska ilta, vaikka oltiin ihan vaan neljästään. Finlandersit oli ihan naula päässä, mutta Mike ja Sarolta ei juonu niin paljon, joten he olivat hieman selvempiä. Taksilla kotiin luonnollisesti. :D Hajoiltiin rapussa, kun löydettiin Pauliinan äidin lähettämä kortti postilaatikosta. Kortti oli ollu matkalla Ateenasta Thessalonikiin varmaan neljä viikkoa. Eeva oli vielä hereillä ku tultiin ja katto Housea. :D
Sunnuntaina sitte vieteltiin rapulapäivää ja naposteltiin herkkuja. Illalla vielä mentiin Ruby Tuesdayhin syömään. Ei ollu yhtään läski olo illalla.
Eilen käytiin varaamassa matka Istanbuliin. :) Lähdetään vaihtariporukassa viikonlopuks sinne vähä lomailemaan. Kun täähän on ollu nyt niin rankkaa tää opiskelu täällä Thessalonikissa. Tarvitaan vähän lomaa. Lähdetään torstai-iltana ja tullaan takas sunnuntai-iltana. Luvassa arvatenkin jännittävä reissu, bussilla jälleen kerran :D Eli siis tälläkin viikolla tulee yksi koulupäivä! Kuinka raskasta! En tajua, miten jaksan jouluun asti..
Käytiin pikku reippailuilla äsken ja nyt suunnittelen pikku välipalaa ja pikku lepäilyä sen jälkeen. Jonka jälkeen mennään syömään Goodysiin ja jälkkäriks taas herkkukauppaan. :D On tää elämä rankkaa.
Seuraavan kerran varmaan kerron huikeita tarinoita matkasta Istanbuliin...uuuuuuh...;)
tiistai 28. lokakuuta 2008
lauantai 25. lokakuuta 2008
Nyyh
Mikko is back in Finland. Kamalaa, kun ehti jo tottua toisen läsnäoloon ja nyt on ehkä vielä pahempi ikävä, kuin ennen vierailua! Mutta oli meillä kyllä kivaa ja ihanaa - ja enään seittemän viikkoa niin pääsen oman hellun kainaloon taas :D Kerkes vähän jo tulla pieni ikävä noita muita vaihtareita, kun nyt meni yli kaks viikkoa, etten niiden kans oikeastaan hengaillu. Tänään piti olla suuret ja hienot kekkerit tsekeillä..tai siis ne olikin - ja ovatkin tälläkin hetkellä - mutta sattuneesta syystä jouduin jäädä kotiin. Toivun parhaillaan ruokamyrkytyksestä, joka kohtasi minut toissa yönä. Se oli karmaisevaa. Ja vähiten ei suinkaan ärsyttänyt se, että viimenen päivä Mikon kanssa meni siinä, kun makasin sängyssä :D Voi jee.
Mutta tosiaan, jospa tätä Eurooppaa suurempaa ikävää vähän helpottaisi se, kun pääsee taas viettämään aikaa tsekkien ja muiden kanssa. ;) Huomenna ja sunnuntaina tulee varmaankin kivaa, koska sunnuntaina on St. Dimitirious Day, eli suuri paikallinen juhlapäivä erään suuren henkilön kunniaksi. Meidän ei tarvi mennä maanantaina kouluun, eikä tiistaina. (Tarviiko meidän ikinä mennä kouluun (from HELL!!!)???) Niin, kaupungissa on siis St DImitriouksen päivän kunniaksi kaikenlaista juhlahärpäkkää ja paraatia ja mitä lie. Jos oon toipunut tästä myrkytystilasta, niin saattaa olla, että riipaisen pienen kännin, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Nyt mulla alkaa kyllä olla jo parempi olo, sain jopa syötyä tänään kiinteää, lämmintä ruokaa!
Mikko soitti mulle, kun se oli päässy motarille. Suomessa oli kamala ilma, myräkkä ja +5 astetta :D Mä valitin, ku hiivin parvekkeelle, että onpa vilpoista, varmaan vain +15 lämmintä, hrrr.. ;) Mun pitäis nyt mennä nukkumaan, tai luen varmaankin vielä hetken ja sivistän itseäni. Suski kuittaa ja toivottaa Kalinichta...
Mutta tosiaan, jospa tätä Eurooppaa suurempaa ikävää vähän helpottaisi se, kun pääsee taas viettämään aikaa tsekkien ja muiden kanssa. ;) Huomenna ja sunnuntaina tulee varmaankin kivaa, koska sunnuntaina on St. Dimitirious Day, eli suuri paikallinen juhlapäivä erään suuren henkilön kunniaksi. Meidän ei tarvi mennä maanantaina kouluun, eikä tiistaina. (Tarviiko meidän ikinä mennä kouluun (from HELL!!!)???) Niin, kaupungissa on siis St DImitriouksen päivän kunniaksi kaikenlaista juhlahärpäkkää ja paraatia ja mitä lie. Jos oon toipunut tästä myrkytystilasta, niin saattaa olla, että riipaisen pienen kännin, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Nyt mulla alkaa kyllä olla jo parempi olo, sain jopa syötyä tänään kiinteää, lämmintä ruokaa!
Mikko soitti mulle, kun se oli päässy motarille. Suomessa oli kamala ilma, myräkkä ja +5 astetta :D Mä valitin, ku hiivin parvekkeelle, että onpa vilpoista, varmaan vain +15 lämmintä, hrrr.. ;) Mun pitäis nyt mennä nukkumaan, tai luen varmaankin vielä hetken ja sivistän itseäni. Suski kuittaa ja toivottaa Kalinichta...
maanantai 20. lokakuuta 2008
Surkeiden sattumusten sarja eli Matka Ateenaan
Ei sitten ihan päästy äänestämään. Eikä muuta ku ihan vähän ärsyttänyt kyseinen asia. Koko reissu oli kyllä aikamoinen fiasko, ihan hauskaa kyllä oli loppujen lopuksi :D
Lähdettiin luottavaisina liikkeelle lauantai aamuna joskus puoli seittemän aikoihin. Pyyhällettiin Vassillissis Olgasille odottelemaan bussia, joka tulikin näppärästi parin minuutin odotuksen jälkeen. Me oltiin lähes ainoat matkustajat bussissa, liikennettä ei pahemmin ollut ja matka rautatieasemalle taittui noin vartissa -normaalistihan matkaan menee puolisen tuntia. Oltiin tyytyväisinä ajoissa rautatieasemalla ja mentiin heti jonottamaan lipputiskille omaa vuoroa ostaa liput Ateenaan. Odoteltiin ja odoteltiin, jono ei hirveästi liikkunut. Lopulta alettiin jo hieman hätääntyä, että ei hitto, me missataan koko juna pian, jos ei tässä ala tapahtua. Ryhdyttiin kyselemään muilta ihmisiltä jonossa, että voisiko junalippuja mahdollisesti ostaa junasta vai mihin tässä nyt ryhdytään. Saatiin selville, että junalipuista saa pulittaa junasta ostettaessa tuplahinnan, joten unohdettiin säästeliäinä -ja köyhinä- se vaihtoehto ja odotettiin ja odotettiin. Sitten alkoi oikeasti tulla hätä, juna lähtisi neljän minuutin päästä, eikä lippuja ollut näkyvissä. Viimein, sen jälkeen mm. ystävällinen mies oli päästänyt meidät ohitseen jonossa, päästiin asioimaan. Tässä vaiheessa virkailija alkoi kovasti husia käsillään ja viittoili laitureille päin. Ymmärrettiin, että nyt oli kiire ja lähdettiin paahtamaan laitureille. Juostiin rappuja ylös laiturille neljä näkemään kuinka juna Ateenaan lähti ilman meitä. Jäätiin sitten levittelemään käsiä ja pällistelemään hivenen tuohtuneina kaikkoavan junan perävaloja.
Junaepisodin jälkeen päätettiin tyytyä bussiin, koska seuraava juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten äänestämään ei olisi sillä enää ehtinyt. Siis bussilippuja ostamaan. Bussilippu kustansi melkein kolme kertaa opiskelijajunalipun verran. Kyllä oli hyvä mieli.
Lippuja maksaessa tiedusteltiin, että milloinkahan bussi Ateenaan saapuisi. Lipunmyyjä kertoi, että matka kestää kuusi tuntia. Se vasta oli hyvä uutinen, koska äänestys loppui kello 14 ja hyvällä tuurilla meidän bussi olisi Ateenassa tasan klo 14. Yritettiin vielä sanoa, että meidän pitäis olla Ateenassa jo kahdelta. "You will be in Athens at two o'clock!!" -oli vastaus. Tänk juu veri mats... Eläteltiin vielä toiveita ja päätettiin, että soitetaan sitten bussista suurlähetystöön ja kerrotaan koko juttu, eiköhän tämä vielä jotenkin järjesty. Odotin kymmeneen asti ja nautin maisemista -unimaailmassa- ennen kuin otin puhelun suurlähetystöön. Tässä vaiheessa ei hirveästi yllättänyt, kun vastauksena olikin pelkkä puhelinvastaaja, joka kertoi, että Suomen suurlähetystö on avoinna maanantaista perjantaihin puoli yhdeksästä puoli neljään. Ja nyt muuten oikeasti v****ti. Koko reissu siis oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei päästy äänestämään ja jouduttiin bussiin kuudeksi tunniksi istumaan! Very nice...
Päästiin Ateenaan 14:03. Päätettiin vielä yrittää ja ottaa taksi suurlähetystöön, jotta voitaisiin edes kysyä, että eikö olisi mitään mahdollisuutta vielä jotenkin hoitaa tätä äänestysasiaa vähän myöhässä (oltiinhan nyt sentään Kreikassa!!). Lähdettiin kadun varteen takseja huitomaan. Ne jotka sattuivat pysähtymään, eivät tienneet yhtään mitään mistään Suomen suurlähetystöstä tai kadusta, jolla sen piti sijaita. Niceeee...Luovutettiin ja käveltiin hotellille, joka sentään oli -ihme ja kumma- ihan asiallinen. Tosin, huoneissa ei ollut kylppäriä, mutta noh, kyllä sen kanssa pärjäsi. Loppupäivä sitten kierreltiin Akropoliin ympäristössä ja oli oikein rattoisaa. Ärsytys alkoi laantua ja tultiin siihen tulokseen, että tämä oli kuitenkin ihan kiva reissu. (Autuaan tietämättöminä tulevista kommelluksista)
Aamulla nukuttiin myöhään Mikon kanssa ja tytöt lähti käymään kaupungilla, kun eivät jaksaneet hotellilla palloilla. Jäätiin vielä Mikon kans tutkimaan netistä vähän majoitustietoja Larissaan tai Kateriniin (jotka siis on pienempiä kaupunkeja välillä Thessaloniki-Ateena). Ajateltiin, että olisi kiva olla yksi yö vielä reissussa ja jäädä johonkin pikkukylään. Mentiin rautatieasemalle tutkimaan aikatauluja ja kyselemään vähän lisätietoja. Tytöt liittyivät myöhemmin seuraamme rautatieasemalle ja menivät saman tien lippuostoksille, ettei kävisi taas ohraisesti. Me jäätiin vielä pohtimaan sivummalle, että minne asti ostetaan liput. Pian tytöt tulivat takaisin, joskin synkän näköisinä. Syy selvisi heti, kun kuultiin, ettei Ateenasta pääsisi Thessalonikiin tai minnekään muuallekaan sinne suuntaan ennen yhtätoista illalla. Kaikki vuorot oli myyty loppuun ja ensimmäinen vuoro, jossa oli pari seisomapaikkaa jäljellä lähti kohti Thessalonikia klo 23. Perillä juna olisikin sitten klo 07:00. Tässä vaiheessa kello tosiaan oli noin yksi päivällä.
Junaepisodi Osa II:n jälkeen ei ollut -jälleen kerran- muuta vaihtoehtoa kuin turvautua ihanaan bussiin. Joka maksoi muuten jälleen melkein kolme kertaa enemmän kuin juna. Saatiin melkein viimeiset paikat mitä jäljellä oli, bussi oli aivan täynnä ja me isuttiin ihan takana, viimeisessä penkkirivissä. Me -Camp Finland ja Vieras- sekä viidentenä rokkarin näköinen jätkä, jolla oli kokaiinia(??) povitaskussa. Matkan alussa yksi Camp Finlandin jäsenistä (Eeva) havaitsi epämääräistä hajua bussin sisätiloissa, muttei kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota. Epämääräisiin hajuihin on täällä totuttu. Matkan puolessa välissä, pysähdyksen jälkeen Eeva ja Pauliina vaihtoivat paikkoja bussissa, niin, että Pauliina pääsi vuorostaan ikkunapaikalle. Noin puolen tunnin etenemisen jälkeen Pauliina totesi, että TÄSSÄ PENKISSÄ ON JOTAIN VIKAA. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että koko penkki oli aivan märkä ja haisi todella epäilyttävälle. Pysähdyksen aikana Eevan huivi oli ollut penkillä ja epäilyttävä haju oli tarttunut myös siihen. Tästä siis päättelimme, että penkki oli imenyt sisäänsä suuren määrän jotain epäilyttävän hajuista nestettä, josta emme enempää halunneetkaan tietää. Todella jäätävää. Pauliinan housut sitten imivät koko loppu matkan sisäänsä tuota epäilyttävää nestettä...
Päästiin viimein Thessalonikiin 21:15. Pauliina ja Eeva hyppäsivät saman tien taksiin ja suuntasivat kotiin ja suihkuun. Me jäätiin Mikon kanssa rautatieasemalle ja jatkettiin bussilla kämpälle, koska meillä ei ollut mitään kiirettä (koska meidän housut eivät olleet imeneet itseensä määrittelemättömiä eritteitä). Kun hypättiin bussiin aloin kaivaa avaimia ja tajusin samalla, että mulla oli Camp Finlandin ainoat avaimet ja tytöt tosiaan olivat paahtaneet taksilla kotiin. :D Tässä vaiheessa hajottiin aika totaalisesti. Onneks bussi ajoi kaupungin läpi nopeasti, kun ei ollut paljon liikennettä. Jäätiin pois omalla pysäkillä ja siellähän ne vaaleat neitokaiset jo odottelivatkin meitä kulmakuppilassa. :D Todettiin vaan, että aika hyvä tuuri, että ne junat tosiaan oli täynnä, koska muutenhan me oltais Mikon kanssa oltu siinä vaiheessa jo jossain pikku kylässä ja likat ilman avaimia Thessalonikissa. "Kylläpä meillä olikin hyvä päivä!"
Pelokkaina avattiin kämpän ovea ja mietittiin jo, että mikähän meitä siellä odottaisi. Läppärit pöllittyinä ja satamiljoonaa torakkaa juoksisi pitkin kämppää... Noh, onneksi kaikki oli kunnossa ja päästiin pian lämpimään suihkuun. Pauliina oli viimeisenä suihkussa, ja mä menin keittiöön pesemään käsiä. Pesin kädet ja olin juuri sulkenut hanan, kun näin JÄÄTÄVÄN torakan sätkimässä meidän astiatelineen vieressä! Se oli niin kamala, että oli pakko vähän kiljua.
Pitääköhän nyt mennä viimein nukkumaan. Ihana olla "kotona". :) Kiitos, että sain avautua. Suski kuittaa ja kiittää. Olipa ihana viikonloppu!:D
Lähdettiin luottavaisina liikkeelle lauantai aamuna joskus puoli seittemän aikoihin. Pyyhällettiin Vassillissis Olgasille odottelemaan bussia, joka tulikin näppärästi parin minuutin odotuksen jälkeen. Me oltiin lähes ainoat matkustajat bussissa, liikennettä ei pahemmin ollut ja matka rautatieasemalle taittui noin vartissa -normaalistihan matkaan menee puolisen tuntia. Oltiin tyytyväisinä ajoissa rautatieasemalla ja mentiin heti jonottamaan lipputiskille omaa vuoroa ostaa liput Ateenaan. Odoteltiin ja odoteltiin, jono ei hirveästi liikkunut. Lopulta alettiin jo hieman hätääntyä, että ei hitto, me missataan koko juna pian, jos ei tässä ala tapahtua. Ryhdyttiin kyselemään muilta ihmisiltä jonossa, että voisiko junalippuja mahdollisesti ostaa junasta vai mihin tässä nyt ryhdytään. Saatiin selville, että junalipuista saa pulittaa junasta ostettaessa tuplahinnan, joten unohdettiin säästeliäinä -ja köyhinä- se vaihtoehto ja odotettiin ja odotettiin. Sitten alkoi oikeasti tulla hätä, juna lähtisi neljän minuutin päästä, eikä lippuja ollut näkyvissä. Viimein, sen jälkeen mm. ystävällinen mies oli päästänyt meidät ohitseen jonossa, päästiin asioimaan. Tässä vaiheessa virkailija alkoi kovasti husia käsillään ja viittoili laitureille päin. Ymmärrettiin, että nyt oli kiire ja lähdettiin paahtamaan laitureille. Juostiin rappuja ylös laiturille neljä näkemään kuinka juna Ateenaan lähti ilman meitä. Jäätiin sitten levittelemään käsiä ja pällistelemään hivenen tuohtuneina kaikkoavan junan perävaloja.
Junaepisodin jälkeen päätettiin tyytyä bussiin, koska seuraava juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten äänestämään ei olisi sillä enää ehtinyt. Siis bussilippuja ostamaan. Bussilippu kustansi melkein kolme kertaa opiskelijajunalipun verran. Kyllä oli hyvä mieli.
Lippuja maksaessa tiedusteltiin, että milloinkahan bussi Ateenaan saapuisi. Lipunmyyjä kertoi, että matka kestää kuusi tuntia. Se vasta oli hyvä uutinen, koska äänestys loppui kello 14 ja hyvällä tuurilla meidän bussi olisi Ateenassa tasan klo 14. Yritettiin vielä sanoa, että meidän pitäis olla Ateenassa jo kahdelta. "You will be in Athens at two o'clock!!" -oli vastaus. Tänk juu veri mats... Eläteltiin vielä toiveita ja päätettiin, että soitetaan sitten bussista suurlähetystöön ja kerrotaan koko juttu, eiköhän tämä vielä jotenkin järjesty. Odotin kymmeneen asti ja nautin maisemista -unimaailmassa- ennen kuin otin puhelun suurlähetystöön. Tässä vaiheessa ei hirveästi yllättänyt, kun vastauksena olikin pelkkä puhelinvastaaja, joka kertoi, että Suomen suurlähetystö on avoinna maanantaista perjantaihin puoli yhdeksästä puoli neljään. Ja nyt muuten oikeasti v****ti. Koko reissu siis oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei päästy äänestämään ja jouduttiin bussiin kuudeksi tunniksi istumaan! Very nice...
Päästiin Ateenaan 14:03. Päätettiin vielä yrittää ja ottaa taksi suurlähetystöön, jotta voitaisiin edes kysyä, että eikö olisi mitään mahdollisuutta vielä jotenkin hoitaa tätä äänestysasiaa vähän myöhässä (oltiinhan nyt sentään Kreikassa!!). Lähdettiin kadun varteen takseja huitomaan. Ne jotka sattuivat pysähtymään, eivät tienneet yhtään mitään mistään Suomen suurlähetystöstä tai kadusta, jolla sen piti sijaita. Niceeee...Luovutettiin ja käveltiin hotellille, joka sentään oli -ihme ja kumma- ihan asiallinen. Tosin, huoneissa ei ollut kylppäriä, mutta noh, kyllä sen kanssa pärjäsi. Loppupäivä sitten kierreltiin Akropoliin ympäristössä ja oli oikein rattoisaa. Ärsytys alkoi laantua ja tultiin siihen tulokseen, että tämä oli kuitenkin ihan kiva reissu. (Autuaan tietämättöminä tulevista kommelluksista)
Aamulla nukuttiin myöhään Mikon kanssa ja tytöt lähti käymään kaupungilla, kun eivät jaksaneet hotellilla palloilla. Jäätiin vielä Mikon kans tutkimaan netistä vähän majoitustietoja Larissaan tai Kateriniin (jotka siis on pienempiä kaupunkeja välillä Thessaloniki-Ateena). Ajateltiin, että olisi kiva olla yksi yö vielä reissussa ja jäädä johonkin pikkukylään. Mentiin rautatieasemalle tutkimaan aikatauluja ja kyselemään vähän lisätietoja. Tytöt liittyivät myöhemmin seuraamme rautatieasemalle ja menivät saman tien lippuostoksille, ettei kävisi taas ohraisesti. Me jäätiin vielä pohtimaan sivummalle, että minne asti ostetaan liput. Pian tytöt tulivat takaisin, joskin synkän näköisinä. Syy selvisi heti, kun kuultiin, ettei Ateenasta pääsisi Thessalonikiin tai minnekään muuallekaan sinne suuntaan ennen yhtätoista illalla. Kaikki vuorot oli myyty loppuun ja ensimmäinen vuoro, jossa oli pari seisomapaikkaa jäljellä lähti kohti Thessalonikia klo 23. Perillä juna olisikin sitten klo 07:00. Tässä vaiheessa kello tosiaan oli noin yksi päivällä.
Junaepisodi Osa II:n jälkeen ei ollut -jälleen kerran- muuta vaihtoehtoa kuin turvautua ihanaan bussiin. Joka maksoi muuten jälleen melkein kolme kertaa enemmän kuin juna. Saatiin melkein viimeiset paikat mitä jäljellä oli, bussi oli aivan täynnä ja me isuttiin ihan takana, viimeisessä penkkirivissä. Me -Camp Finland ja Vieras- sekä viidentenä rokkarin näköinen jätkä, jolla oli kokaiinia(??) povitaskussa. Matkan alussa yksi Camp Finlandin jäsenistä (Eeva) havaitsi epämääräistä hajua bussin sisätiloissa, muttei kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota. Epämääräisiin hajuihin on täällä totuttu. Matkan puolessa välissä, pysähdyksen jälkeen Eeva ja Pauliina vaihtoivat paikkoja bussissa, niin, että Pauliina pääsi vuorostaan ikkunapaikalle. Noin puolen tunnin etenemisen jälkeen Pauliina totesi, että TÄSSÄ PENKISSÄ ON JOTAIN VIKAA. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että koko penkki oli aivan märkä ja haisi todella epäilyttävälle. Pysähdyksen aikana Eevan huivi oli ollut penkillä ja epäilyttävä haju oli tarttunut myös siihen. Tästä siis päättelimme, että penkki oli imenyt sisäänsä suuren määrän jotain epäilyttävän hajuista nestettä, josta emme enempää halunneetkaan tietää. Todella jäätävää. Pauliinan housut sitten imivät koko loppu matkan sisäänsä tuota epäilyttävää nestettä...
Päästiin viimein Thessalonikiin 21:15. Pauliina ja Eeva hyppäsivät saman tien taksiin ja suuntasivat kotiin ja suihkuun. Me jäätiin Mikon kanssa rautatieasemalle ja jatkettiin bussilla kämpälle, koska meillä ei ollut mitään kiirettä (koska meidän housut eivät olleet imeneet itseensä määrittelemättömiä eritteitä). Kun hypättiin bussiin aloin kaivaa avaimia ja tajusin samalla, että mulla oli Camp Finlandin ainoat avaimet ja tytöt tosiaan olivat paahtaneet taksilla kotiin. :D Tässä vaiheessa hajottiin aika totaalisesti. Onneks bussi ajoi kaupungin läpi nopeasti, kun ei ollut paljon liikennettä. Jäätiin pois omalla pysäkillä ja siellähän ne vaaleat neitokaiset jo odottelivatkin meitä kulmakuppilassa. :D Todettiin vaan, että aika hyvä tuuri, että ne junat tosiaan oli täynnä, koska muutenhan me oltais Mikon kanssa oltu siinä vaiheessa jo jossain pikku kylässä ja likat ilman avaimia Thessalonikissa. "Kylläpä meillä olikin hyvä päivä!"
Pelokkaina avattiin kämpän ovea ja mietittiin jo, että mikähän meitä siellä odottaisi. Läppärit pöllittyinä ja satamiljoonaa torakkaa juoksisi pitkin kämppää... Noh, onneksi kaikki oli kunnossa ja päästiin pian lämpimään suihkuun. Pauliina oli viimeisenä suihkussa, ja mä menin keittiöön pesemään käsiä. Pesin kädet ja olin juuri sulkenut hanan, kun näin JÄÄTÄVÄN torakan sätkimässä meidän astiatelineen vieressä! Se oli niin kamala, että oli pakko vähän kiljua.
Pitääköhän nyt mennä viimein nukkumaan. Ihana olla "kotona". :) Kiitos, että sain avautua. Suski kuittaa ja kiittää. Olipa ihana viikonloppu!:D
perjantai 17. lokakuuta 2008
Camp Finland is going to Athens
Noniin. Olen laistanut bloggaamisesta kuin varsinainen laiskimus konsanaan. Mutta se on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että sattuneesta syystä on ollut muita kiireitä ;) Eli Mikko on ollut täällä Camp Finlandin ja siis pääasiassa minun vieraanani jo yli viikon! Ja vielä viikko on vierailua jäljellä. :) Vierailu siis olikin hieman odotettua pidempi. Tämä sen vuoksi, että Helsinki-Vantaalla sattui olemaan harvinaisen v-mäistä väkeä turvatarkastuksessa silloin, kun Mikko teki lähtöä tänne kreikanmerelle..Ei siitä sen enempää, mutta tästä syystä hän siis joutui ostamaan uuden meno-paluun, joka oli edellistä pidempi. Ihan hyvä siis loppujen lopuksi ;)
Ollaan kovasti kierrelty tuolla rantakadulla ja sen lähiympäristössä, tietty myös keskustaa ja muita hoodeja on tutkittu. Tai siis mää oon saanu päteä, ku tiiän jo kaiken -melkeen- tästä kaupungista. ;D Rannallakin ollaan Pereassa käyty eilen ja tänään. Parina päivänä oon raahautunu kouluunkin -hampaita kiristellen. Motivoi taas niin paljon, kun opettajat toistelee lausetta - You don't have to go for school. Just enjoy your time and have fun, have trips around Greece and go for partying.. :D
Ainoat järkevät kurssit mitä mulla on ovat Public Relations and Advertising ja Communication Skills in Business Organizations. Niissä on tosi ihana opettaja -joka ei sano, että häntä ei hittojakaan kiinnosta, vaikka näkis oppilaat seuraavan kerran tentissä. Miellyttäväähän kyseisissä kursseissa on myös se, että nehän ne on sitä mun omaa alaakin vielä, joten tästä saa vallan mainiota kokemusta ja harjoitusta esimerkiksi presentaatioiden pitämisestä in english ;) Opettaja on oikeasti hyvä, eikä vaan lue jostain kirjasta suoraan luentojaan. Ainoa, mikä on hieman hankalaa on se, että oppilaat ovat todella eritasoisia. Eräs espanjalainen tyttö ei ymmärrä tunneilla yhtään mitään, eikä täten voi oikein osallistua keskusteluihin ja toisaalta latvialaiset tytöt on aivan ylivoimaisia, koska tulevat jostain International Universitystä, jossa opetetaan englanniks. Itsehän olen jotain siltä väliltä :D
Pakko on tunnustaa, että mulla oli kyllä aika jäätävä kulttuurishokki tuossa hetki sitten. Ei mikään oikeen kiinnostanut, kaikki tuntui niin hiton vaikealta ja mistään ei jaksanut tai viitsinyt innostua. Kamala koti-ikävä ja mieli ihan maassa. Ja kun Suomessa on tottunut siihen, että voi esimerkiksi kävellä kouluun -ilman että tarvii pelätä auton alle jäämistä tai pakokaasuihin tukehtumista. Onneks nyt alkaa helpottaa ja oon löytänyt jo paljon sellaisia asioita, mistä tykkään kovasti ja joita varmasti jään kaipaamaan. ;) Kuten esimerkiksi tuon lähikiskan omistajat on ihania, varsinkin sellainen pappa, joka osaa ihan pari sanaa englantia ja joka on aina niin iloinen ja yrittää opettaa mulle kreikkaa ;) Kuinkahan raskasta mun Suomeen paluu tulee olemaan :D Unohdan kaiken ku pääsen Jätkän kans maastoilemaan ja Mikon kainaloon nukkumaan Halsualle ;)
Mutta nyt asiaan. Huomenna Camp Finland ja heidän vieraansa from Finland lähtevät käymään Ateenassa. Ideana retkelle on se, että Camp Finlandin jäsenet pääsevät ennakkoäänestämään Suomen Suurlähetystöön. Aion kirjata muistiin Camp Finlandin kokemukset ennakkoäänestyksestä ulkomailla - kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen sähköpostitse, pääsemme varmasti sopuun palstatilasta ja nimellisestä korvauksesta ;))
Ollaan tosiaa yötäkin Ateenassa ja lähetään takas Thessalonikiin vasta sunnuntaina jossain vaiheessa. Kivaa päästä vähän tutustumaan isoon cityyn täältä maalta. Ehkä Ateenan saasteiden jälkeen tulen nauttimaan Salonikin freesistä ilmasta...
Olisikohan nyt aika rauhoittua ja mennä iltapesulle, että jaksaa aamulla varhain olla skarppina, kun pitää lähteä bussille ja kohti Railway Stationia. ;) Ehkä se olisi viisainta, joten päätän raporttini tähän. (ja muutenkin voisi jo mennä tuon oman hellun viereen makoilemaan, eikä vain täällä höpistä turhanpäiväisiä)
Tack och hej.
-Suski
Ollaan kovasti kierrelty tuolla rantakadulla ja sen lähiympäristössä, tietty myös keskustaa ja muita hoodeja on tutkittu. Tai siis mää oon saanu päteä, ku tiiän jo kaiken -melkeen- tästä kaupungista. ;D Rannallakin ollaan Pereassa käyty eilen ja tänään. Parina päivänä oon raahautunu kouluunkin -hampaita kiristellen. Motivoi taas niin paljon, kun opettajat toistelee lausetta - You don't have to go for school. Just enjoy your time and have fun, have trips around Greece and go for partying.. :D
Ainoat järkevät kurssit mitä mulla on ovat Public Relations and Advertising ja Communication Skills in Business Organizations. Niissä on tosi ihana opettaja -joka ei sano, että häntä ei hittojakaan kiinnosta, vaikka näkis oppilaat seuraavan kerran tentissä. Miellyttäväähän kyseisissä kursseissa on myös se, että nehän ne on sitä mun omaa alaakin vielä, joten tästä saa vallan mainiota kokemusta ja harjoitusta esimerkiksi presentaatioiden pitämisestä in english ;) Opettaja on oikeasti hyvä, eikä vaan lue jostain kirjasta suoraan luentojaan. Ainoa, mikä on hieman hankalaa on se, että oppilaat ovat todella eritasoisia. Eräs espanjalainen tyttö ei ymmärrä tunneilla yhtään mitään, eikä täten voi oikein osallistua keskusteluihin ja toisaalta latvialaiset tytöt on aivan ylivoimaisia, koska tulevat jostain International Universitystä, jossa opetetaan englanniks. Itsehän olen jotain siltä väliltä :D
Pakko on tunnustaa, että mulla oli kyllä aika jäätävä kulttuurishokki tuossa hetki sitten. Ei mikään oikeen kiinnostanut, kaikki tuntui niin hiton vaikealta ja mistään ei jaksanut tai viitsinyt innostua. Kamala koti-ikävä ja mieli ihan maassa. Ja kun Suomessa on tottunut siihen, että voi esimerkiksi kävellä kouluun -ilman että tarvii pelätä auton alle jäämistä tai pakokaasuihin tukehtumista. Onneks nyt alkaa helpottaa ja oon löytänyt jo paljon sellaisia asioita, mistä tykkään kovasti ja joita varmasti jään kaipaamaan. ;) Kuten esimerkiksi tuon lähikiskan omistajat on ihania, varsinkin sellainen pappa, joka osaa ihan pari sanaa englantia ja joka on aina niin iloinen ja yrittää opettaa mulle kreikkaa ;) Kuinkahan raskasta mun Suomeen paluu tulee olemaan :D Unohdan kaiken ku pääsen Jätkän kans maastoilemaan ja Mikon kainaloon nukkumaan Halsualle ;)
Mutta nyt asiaan. Huomenna Camp Finland ja heidän vieraansa from Finland lähtevät käymään Ateenassa. Ideana retkelle on se, että Camp Finlandin jäsenet pääsevät ennakkoäänestämään Suomen Suurlähetystöön. Aion kirjata muistiin Camp Finlandin kokemukset ennakkoäänestyksestä ulkomailla - kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen sähköpostitse, pääsemme varmasti sopuun palstatilasta ja nimellisestä korvauksesta ;))
Ollaan tosiaa yötäkin Ateenassa ja lähetään takas Thessalonikiin vasta sunnuntaina jossain vaiheessa. Kivaa päästä vähän tutustumaan isoon cityyn täältä maalta. Ehkä Ateenan saasteiden jälkeen tulen nauttimaan Salonikin freesistä ilmasta...
Olisikohan nyt aika rauhoittua ja mennä iltapesulle, että jaksaa aamulla varhain olla skarppina, kun pitää lähteä bussille ja kohti Railway Stationia. ;) Ehkä se olisi viisainta, joten päätän raporttini tähän. (ja muutenkin voisi jo mennä tuon oman hellun viereen makoilemaan, eikä vain täällä höpistä turhanpäiväisiä)
Tack och hej.
-Suski
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Communication Skills in Business Organizations
At school again :) Today it was quite nice to come here, 'cause we've figured out the better way to get to the railway station! It's much nicer to get smaller bus next to our flat, you have to change once before the railway station, but it doesn't matter!Journey is much more pleasent this way, when you don't have to walk to the Vassillis Olgas where the treffic is from hell and the air is disgusting and polluted every morning..:<<
Today is the Welcoming Day. We have to have a presentation of Finland. Heheheh, I'm really looking forward to that..:D Now I have to concentrate to teaching again..;))
Today is the Welcoming Day. We have to have a presentation of Finland. Heheheh, I'm really looking forward to that..:D Now I have to concentrate to teaching again..;))
tiistai 7. lokakuuta 2008
Voi elämän käsi, mikä alkuviikko
V***u***kele***tana! Mun motivaatio tuohon kouluun on täydet nolla! >:@ Maanantaina vääntäydyin ylös klo 8 todella huonosti nukutun yön jälkeen. Mentiin koko Camp Finlandin voimin koululle. Bussit jälleen -surprise, surprise- aivan ääriään myöten täynnä, eikä kukaan vahingossakaan halunnut avata ikkunaa. Oksettavan reilun tunnin kestäneen matkan jälkeen päästiin koululle ja suuntasin Advertising -kurssille, vain todetakseni ettei kyseisestä aineesta ollut tunteja lainkaan. Hiton kiva juttu, kärsin siis aivan turhaa sen -jälleen kerran- niin ihanan bussimatkan. Ei muuta ku saman tien takas iki-ihanaan bussiin. Meinas ihan vähän pää hajota. Onneks illalla pääs salille taas ja ystävällinen salinpitäjä-miekkonen lupas tehdä mulle ohjelman kunhan joutaa. :) Eli täälläkin oikeesti on jotain hyvääkin - suht. loistava sali. :D
Tänään menin jälleen koululle - epäluuloisena toki. Ja ihme kyllä, Marketing II ja Marketing I kurssit olivatkin oikeaan aikaan ja jopa oikeassa paikassa. Olin jo lähes tyytyväinen. Siihen asti, kun opettaja alkoi vetää tuntia. Ei ihan sisältö vastannut sitä mitä luulin. Kurssien virallinen nimi siis on Introduction to Marketing. Ja kurssilla opetetaan englantia. Toki aihepiirinä markkinointi. Okei, ei siinä mitään, hyvää sanastoahan siitä toki saa. Mua ei vaan hittojakaan kiinnosta tehdä jotain tehtäviä, joiden taso on ehkä yläasteen luokkaa. Tunnit koostui tänään siitä, että opettaja luki ensin tekstin ääneen, jonka jälkeen meidän piti vastata kysymyksiin. Ja huom. ei saanut vastata omin sanoin, vaan sanalleen sen mukaan, mitä tekstissä oli. Haastaavaa, eikö totta. Ihan vähän pisti hermoja kireälle vaihteeksi tuo koulu. Ja mua ärsyttää suunnattomasti myös tämä mun asenne tuota koulua kohtaan, koska yleensä kuitenkin edes yritän sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Suurinta osaa tästä motivaation vähäisyydestä saa kyllä syyttää tuota koulun ilmapiiriä. Tänäänkin siellä näytti -kuten tavallista- siltä, että joku nuorisoaktivisti porukka olis vallannut koko laitoksen. Musiikki soi täysillä, roskia joka paikassa ja koko paikka täynnä savua. Ovet auki ja kulkukoirat riipi roskiksista evästä. Kyllä on niin mukava mennä kouluun taas huomenna!
Tänään suoritin uhkarohkean teon. Menin kampaajalle. Joka ei puhunut englantia. :D Hänellä oli kyllä luojan kiitos assari tai harjoittelija, joka ymmärsi, mitä halusin ja joka osasi jopa pari sanaa englantia. Hip hei. Molemmat olivat kuitenkin ystävällisiä, ja yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää. :) Itse operaatio oli kokemuksena varsin kiinnostava. Olin siellä parturissa yhteensä yli neljä tuntia! :D Ei mitään kiirettä -ajattelutapa näkyy siis myös tässä asiassa. Lopputulokseen olen kuitenin ihan tyytyväinen. :) Mut hiukan ärsytti, kun meni koko ilta siellä. Enkä kerinny salille.
Huomisessa on ihanaa se, että saan mun rakkaan tänne mun viereen! Lento saapuu noin klo 14 ja meen tietty kentälle vastaan. Toivon, että mun ihana mies sais mun mielialaa kohoamaan, kun nyt on pari päivää vaan ärsyttänyt olla täällä. Lähinnä tuo koulu ärsyttää. Kyllähän täällä muuten ihan viihtyy, nyt kun on ollut niin kiva sääkin. :)
Nyt täytyy mennä lepoon ja huomenna taas uusi päivä.
Positiivinen Suski kuittaa nyt - nimimerkillä Asenne kohdallaan!
Tänään menin jälleen koululle - epäluuloisena toki. Ja ihme kyllä, Marketing II ja Marketing I kurssit olivatkin oikeaan aikaan ja jopa oikeassa paikassa. Olin jo lähes tyytyväinen. Siihen asti, kun opettaja alkoi vetää tuntia. Ei ihan sisältö vastannut sitä mitä luulin. Kurssien virallinen nimi siis on Introduction to Marketing. Ja kurssilla opetetaan englantia. Toki aihepiirinä markkinointi. Okei, ei siinä mitään, hyvää sanastoahan siitä toki saa. Mua ei vaan hittojakaan kiinnosta tehdä jotain tehtäviä, joiden taso on ehkä yläasteen luokkaa. Tunnit koostui tänään siitä, että opettaja luki ensin tekstin ääneen, jonka jälkeen meidän piti vastata kysymyksiin. Ja huom. ei saanut vastata omin sanoin, vaan sanalleen sen mukaan, mitä tekstissä oli. Haastaavaa, eikö totta. Ihan vähän pisti hermoja kireälle vaihteeksi tuo koulu. Ja mua ärsyttää suunnattomasti myös tämä mun asenne tuota koulua kohtaan, koska yleensä kuitenkin edes yritän sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Suurinta osaa tästä motivaation vähäisyydestä saa kyllä syyttää tuota koulun ilmapiiriä. Tänäänkin siellä näytti -kuten tavallista- siltä, että joku nuorisoaktivisti porukka olis vallannut koko laitoksen. Musiikki soi täysillä, roskia joka paikassa ja koko paikka täynnä savua. Ovet auki ja kulkukoirat riipi roskiksista evästä. Kyllä on niin mukava mennä kouluun taas huomenna!
Tänään suoritin uhkarohkean teon. Menin kampaajalle. Joka ei puhunut englantia. :D Hänellä oli kyllä luojan kiitos assari tai harjoittelija, joka ymmärsi, mitä halusin ja joka osasi jopa pari sanaa englantia. Hip hei. Molemmat olivat kuitenkin ystävällisiä, ja yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää. :) Itse operaatio oli kokemuksena varsin kiinnostava. Olin siellä parturissa yhteensä yli neljä tuntia! :D Ei mitään kiirettä -ajattelutapa näkyy siis myös tässä asiassa. Lopputulokseen olen kuitenin ihan tyytyväinen. :) Mut hiukan ärsytti, kun meni koko ilta siellä. Enkä kerinny salille.
Huomisessa on ihanaa se, että saan mun rakkaan tänne mun viereen! Lento saapuu noin klo 14 ja meen tietty kentälle vastaan. Toivon, että mun ihana mies sais mun mielialaa kohoamaan, kun nyt on pari päivää vaan ärsyttänyt olla täällä. Lähinnä tuo koulu ärsyttää. Kyllähän täällä muuten ihan viihtyy, nyt kun on ollut niin kiva sääkin. :)
Nyt täytyy mennä lepoon ja huomenna taas uusi päivä.
Positiivinen Suski kuittaa nyt - nimimerkillä Asenne kohdallaan!
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Sunnuntaifiiliksiä
Tänään Camp Finland piti siivouspäivän. Siivottiin makkarit ja tuuletettiin koko kämppä. Pestiin petivaatteet ja ripustettiin ulos tuuleen kuivumaan. :) Illalla siis odotettavissa puhtaita ja raikkaita unia. ;) Toivon mukaan. Meidän tuurilla tulee vielä kaatosade.
Aamulla oli taas yksi torakka keittiössä. Iso ja ruma. Eeva ja minä yhdistettiin voimamme ja listittiin tyyppi Raidilla ja hiuslakalla. Henki lähti.
Eilen oltiin koko päivä rannalla. Oli aivan ihanaa, kun ei olla päästy biitsille koko aikana, kun tytöt on täällä ollu. Saatiin uusi ystäväkin rannalta. ;) Ystävä tuli vaan meijän viereen vetämään sikeitä. Se oli kyllä ihana. Harmittaa, ku ei uskalla hirveesti noita kulkukoiria taputella, kun ei sitä ikinä tiiä, mitä loisia niissä on. :<<
Auringonpalvonnan jälkeen lähdettiin Ikeaan ja ostettiin peitot. Ihanaa luksusta, peitto! Aah...Tuli hyvät unet. Eeva lähti vielä illalla muiden vaihtareiden kans illanviettoon ja tavernaan syömään. Me jäätiin Pauliinan kans kotiin, koska oltiin väsyneitä ja raatoja ja oli epäsosiaalinen olo. :D
Saan mun miehen kylään tänne ens viikolla. Mikä on tosi ihanaa, koska mulla on ihan jäätävä ikävä, eikä mikään oikeen meinaa kiinnostaa, ku on vaan ikävä. Varmaan oon entistä enemmän ikävissäni sitte sen jälkeen ku se lähtee takas Suomeen. Onneks sen jälkeen ei oo ku kaks kuukautta joululomaan. :D On tää niin julmaa.
Nyt tehdään tässä lähtöä kanttiinille syömään. Tavataan puolalaiset siellä ja sen jälkeen mennään katteleen valokuvamuseota. :) Huomenissa pitäis taas mennä kouluun, jiihhaa. Sinne onkin niin kiva mennä, ku se on niin viihtyisä ja siisti..NOT.
Aamulla oli taas yksi torakka keittiössä. Iso ja ruma. Eeva ja minä yhdistettiin voimamme ja listittiin tyyppi Raidilla ja hiuslakalla. Henki lähti.
Eilen oltiin koko päivä rannalla. Oli aivan ihanaa, kun ei olla päästy biitsille koko aikana, kun tytöt on täällä ollu. Saatiin uusi ystäväkin rannalta. ;) Ystävä tuli vaan meijän viereen vetämään sikeitä. Se oli kyllä ihana. Harmittaa, ku ei uskalla hirveesti noita kulkukoiria taputella, kun ei sitä ikinä tiiä, mitä loisia niissä on. :<<
Auringonpalvonnan jälkeen lähdettiin Ikeaan ja ostettiin peitot. Ihanaa luksusta, peitto! Aah...Tuli hyvät unet. Eeva lähti vielä illalla muiden vaihtareiden kans illanviettoon ja tavernaan syömään. Me jäätiin Pauliinan kans kotiin, koska oltiin väsyneitä ja raatoja ja oli epäsosiaalinen olo. :D
Saan mun miehen kylään tänne ens viikolla. Mikä on tosi ihanaa, koska mulla on ihan jäätävä ikävä, eikä mikään oikeen meinaa kiinnostaa, ku on vaan ikävä. Varmaan oon entistä enemmän ikävissäni sitte sen jälkeen ku se lähtee takas Suomeen. Onneks sen jälkeen ei oo ku kaks kuukautta joululomaan. :D On tää niin julmaa.
Nyt tehdään tässä lähtöä kanttiinille syömään. Tavataan puolalaiset siellä ja sen jälkeen mennään katteleen valokuvamuseota. :) Huomenissa pitäis taas mennä kouluun, jiihhaa. Sinne onkin niin kiva mennä, ku se on niin viihtyisä ja siisti..NOT.
torstai 2. lokakuuta 2008
Trallallaa
Voi elämän käsi. Musta tuntuu, että ehkä vihaan tuota koulua. Eilen, kun oli tosi nätti päivä ja lämmintä, jouduttiin mennä koululle "tapaamiseen" klo 13. Noh, ootettiin sitte joku 45 minuuttia ennen ku meijän rofessoori tuli tähän "tapaamiseen". Kyseessä ei ollut mikään tapaaminen, vaan Finance -kurssin aloitustunti! Kiinnosti hirveästi jotku hiton korkolaskut, ku oltiin odoteltu 45 minuuttia, kun olis ollu vähän parempaakin tekemistä!
Ja ennen tätä fiaskoa saatiin tosi pahat traumat, kun käytiin koulun vessassa. :D Jokainen voi oheisesta kuvasta päätellä jotain koulun tasosta. Hei, ollaan EU:ssa ja 2000-luvulla! Mua kiinnostaa niin paljon mennä kouluun. Mä en todellakaan aio käyttää koulussa vessaa. Meen vaikka pihalle mielummi.
Meijän toinen lääkärissäkäynti oli niin kamalaa. Oltiin vissiin hieman väsyksissä, kun alettiin jo odotustilassa hajoilla totaalisesti. Revettiin ihan täysin, kun nähtiin miten se rouva tohtori löi leimoja niihin outoihin potilasvihkoihin. Siinä siis ei ollu mitään hauskaa, mutta hajottiin vaan kaikki ihan täysin. Naurettiin joku 5 minuuttia ihan veet silmissä. Muut asiakkaat ehkä luuli, että ollaan jossain aineissa. Tuumittiin vielä ääneen, että ei hitto, jos se lääkäri tekee samat leimanlyömisrituaalinsa, kun ollaan vastaanotolla. Siitä olis leikki kaukana ja revettäis luultavasti taas nauramaan. Noh. Tokihan meijän lääkärin vastaanotto alkoi sillä, kun rouva lääkäri hakkasi jälleen vähän leimojaan. Ja tokihan hajottiin kaikki ja se oli ihan kamalaa. :D Koska eihän se lääkäri tietenkään tienny, et mitä naurettiin ja miten tuollasen voit selittää. Väääähän hävetti.
Eilen kävin taas kuntoilemassa ja olin tosi tyytyväinen, koska nuo jumpat mitä tuolla meijän lähisalilla on, vaikuttaa tosi hyviltä. Oon ihan hajalla nyt ja lihakset niin kipeänä. IHANAA, tervettä kipua! Nyt tyttelit on koulussa, ite täällä kulutan aikaani järkevään. Vois lähtee shoppaileen. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)