Surkeiden sattumusten sarja eli Matka Ateenaan

Ei sitten ihan päästy äänestämään. Eikä muuta ku ihan vähän ärsyttänyt kyseinen asia. Koko reissu oli kyllä aikamoinen fiasko, ihan hauskaa kyllä oli loppujen lopuksi :D

Lähdettiin luottavaisina liikkeelle lauantai aamuna joskus puoli seittemän aikoihin. Pyyhällettiin Vassillissis Olgasille odottelemaan bussia, joka tulikin näppärästi parin minuutin odotuksen jälkeen. Me oltiin lähes ainoat matkustajat bussissa, liikennettä ei pahemmin ollut ja matka rautatieasemalle taittui noin vartissa -normaalistihan matkaan menee puolisen tuntia. Oltiin tyytyväisinä ajoissa rautatieasemalla ja mentiin heti jonottamaan lipputiskille omaa vuoroa ostaa liput Ateenaan. Odoteltiin ja odoteltiin, jono ei hirveästi liikkunut. Lopulta alettiin jo hieman hätääntyä, että ei hitto, me missataan koko juna pian, jos ei tässä ala tapahtua. Ryhdyttiin kyselemään muilta ihmisiltä jonossa, että voisiko junalippuja mahdollisesti ostaa junasta vai mihin tässä nyt ryhdytään. Saatiin selville, että junalipuista saa pulittaa junasta ostettaessa tuplahinnan, joten unohdettiin säästeliäinä -ja köyhinä- se vaihtoehto ja odotettiin ja odotettiin. Sitten alkoi oikeasti tulla hätä, juna lähtisi neljän minuutin päästä, eikä lippuja ollut näkyvissä. Viimein, sen jälkeen mm. ystävällinen mies oli päästänyt meidät ohitseen jonossa, päästiin asioimaan. Tässä vaiheessa virkailija alkoi kovasti husia käsillään ja viittoili laitureille päin. Ymmärrettiin, että nyt oli kiire ja lähdettiin paahtamaan laitureille. Juostiin rappuja ylös laiturille neljä näkemään kuinka juna Ateenaan lähti ilman meitä. Jäätiin sitten levittelemään käsiä ja pällistelemään hivenen tuohtuneina kaikkoavan junan perävaloja.

Junaepisodin jälkeen päätettiin tyytyä bussiin, koska seuraava juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten äänestämään ei olisi sillä enää ehtinyt. Siis bussilippuja ostamaan. Bussilippu kustansi melkein kolme kertaa opiskelijajunalipun verran. Kyllä oli hyvä mieli.
Lippuja maksaessa tiedusteltiin, että milloinkahan bussi Ateenaan saapuisi. Lipunmyyjä kertoi, että matka kestää kuusi tuntia. Se vasta oli hyvä uutinen, koska äänestys loppui kello 14 ja hyvällä tuurilla meidän bussi olisi Ateenassa tasan klo 14. Yritettiin vielä sanoa, että meidän pitäis olla Ateenassa jo kahdelta. "You will be in Athens at two o'clock!!" -oli vastaus. Tänk juu veri mats... Eläteltiin vielä toiveita ja päätettiin, että soitetaan sitten bussista suurlähetystöön ja kerrotaan koko juttu, eiköhän tämä vielä jotenkin järjesty. Odotin kymmeneen asti ja nautin maisemista -unimaailmassa- ennen kuin otin puhelun suurlähetystöön. Tässä vaiheessa ei hirveästi yllättänyt, kun vastauksena olikin pelkkä puhelinvastaaja, joka kertoi, että Suomen suurlähetystö on avoinna maanantaista perjantaihin puoli yhdeksästä puoli neljään. Ja nyt muuten oikeasti v****ti. Koko reissu siis oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei päästy äänestämään ja jouduttiin bussiin kuudeksi tunniksi istumaan! Very nice...

Päästiin Ateenaan 14:03. Päätettiin vielä yrittää ja ottaa taksi suurlähetystöön, jotta voitaisiin edes kysyä, että eikö olisi mitään mahdollisuutta vielä jotenkin hoitaa tätä äänestysasiaa vähän myöhässä (oltiinhan nyt sentään Kreikassa!!). Lähdettiin kadun varteen takseja huitomaan. Ne jotka sattuivat pysähtymään, eivät tienneet yhtään mitään mistään Suomen suurlähetystöstä tai kadusta, jolla sen piti sijaita. Niceeee...Luovutettiin ja käveltiin hotellille, joka sentään oli -ihme ja kumma- ihan asiallinen. Tosin, huoneissa ei ollut kylppäriä, mutta noh, kyllä sen kanssa pärjäsi. Loppupäivä sitten kierreltiin Akropoliin ympäristössä ja oli oikein rattoisaa. Ärsytys alkoi laantua ja tultiin siihen tulokseen, että tämä oli kuitenkin ihan kiva reissu. (Autuaan tietämättöminä tulevista kommelluksista)

Aamulla nukuttiin myöhään Mikon kanssa ja tytöt lähti käymään kaupungilla, kun eivät jaksaneet hotellilla palloilla. Jäätiin vielä Mikon kans tutkimaan netistä vähän majoitustietoja Larissaan tai Kateriniin (jotka siis on pienempiä kaupunkeja välillä Thessaloniki-Ateena). Ajateltiin, että olisi kiva olla yksi yö vielä reissussa ja jäädä johonkin pikkukylään. Mentiin rautatieasemalle tutkimaan aikatauluja ja kyselemään vähän lisätietoja. Tytöt liittyivät myöhemmin seuraamme rautatieasemalle ja menivät saman tien lippuostoksille, ettei kävisi taas ohraisesti. Me jäätiin vielä pohtimaan sivummalle, että minne asti ostetaan liput. Pian tytöt tulivat takaisin, joskin synkän näköisinä. Syy selvisi heti, kun kuultiin, ettei Ateenasta pääsisi Thessalonikiin tai minnekään muuallekaan sinne suuntaan ennen yhtätoista illalla. Kaikki vuorot oli myyty loppuun ja ensimmäinen vuoro, jossa oli pari seisomapaikkaa jäljellä lähti kohti Thessalonikia klo 23. Perillä juna olisikin sitten klo 07:00. Tässä vaiheessa kello tosiaan oli noin yksi päivällä.

Junaepisodi Osa II:n jälkeen ei ollut -jälleen kerran- muuta vaihtoehtoa kuin turvautua ihanaan bussiin. Joka maksoi muuten jälleen melkein kolme kertaa enemmän kuin juna. Saatiin melkein viimeiset paikat mitä jäljellä oli, bussi oli aivan täynnä ja me isuttiin ihan takana, viimeisessä penkkirivissä. Me -Camp Finland ja Vieras- sekä viidentenä rokkarin näköinen jätkä, jolla oli kokaiinia(??) povitaskussa. Matkan alussa yksi Camp Finlandin jäsenistä (Eeva) havaitsi epämääräistä hajua bussin sisätiloissa, muttei kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota. Epämääräisiin hajuihin on täällä totuttu. Matkan puolessa välissä, pysähdyksen jälkeen Eeva ja Pauliina vaihtoivat paikkoja bussissa, niin, että Pauliina pääsi vuorostaan ikkunapaikalle. Noin puolen tunnin etenemisen jälkeen Pauliina totesi, että TÄSSÄ PENKISSÄ ON JOTAIN VIKAA. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että koko penkki oli aivan märkä ja haisi todella epäilyttävälle. Pysähdyksen aikana Eevan huivi oli ollut penkillä ja epäilyttävä haju oli tarttunut myös siihen. Tästä siis päättelimme, että penkki oli imenyt sisäänsä suuren määrän jotain epäilyttävän hajuista nestettä, josta emme enempää halunneetkaan tietää. Todella jäätävää. Pauliinan housut sitten imivät koko loppu matkan sisäänsä tuota epäilyttävää nestettä...

Päästiin viimein Thessalonikiin 21:15. Pauliina ja Eeva hyppäsivät saman tien taksiin ja suuntasivat kotiin ja suihkuun. Me jäätiin Mikon kanssa rautatieasemalle ja jatkettiin bussilla kämpälle, koska meillä ei ollut mitään kiirettä (koska meidän housut eivät olleet imeneet itseensä määrittelemättömiä eritteitä). Kun hypättiin bussiin aloin kaivaa avaimia ja tajusin samalla, että mulla oli Camp Finlandin ainoat avaimet ja tytöt tosiaan olivat paahtaneet taksilla kotiin. :D Tässä vaiheessa hajottiin aika totaalisesti. Onneks bussi ajoi kaupungin läpi nopeasti, kun ei ollut paljon liikennettä. Jäätiin pois omalla pysäkillä ja siellähän ne vaaleat neitokaiset jo odottelivatkin meitä kulmakuppilassa. :D Todettiin vaan, että aika hyvä tuuri, että ne junat tosiaan oli täynnä, koska muutenhan me oltais Mikon kanssa oltu siinä vaiheessa jo jossain pikku kylässä ja likat ilman avaimia Thessalonikissa. "Kylläpä meillä olikin hyvä päivä!"

Pelokkaina avattiin kämpän ovea ja mietittiin jo, että mikähän meitä siellä odottaisi. Läppärit pöllittyinä ja satamiljoonaa torakkaa juoksisi pitkin kämppää... Noh, onneksi kaikki oli kunnossa ja päästiin pian lämpimään suihkuun. Pauliina oli viimeisenä suihkussa, ja mä menin keittiöön pesemään käsiä. Pesin kädet ja olin juuri sulkenut hanan, kun näin JÄÄTÄVÄN torakan sätkimässä meidän astiatelineen vieressä! Se oli niin kamala, että oli pakko vähän kiljua.

Pitääköhän nyt mennä viimein nukkumaan. Ihana olla "kotona". :) Kiitos, että sain avautua. Suski kuittaa ja kiittää. Olipa ihana viikonloppu!:D