Jospa nyt yrittäis uudelleen tätä kirjottelua..Vähän kun on kiukku ja ahdistus laantunut ;) Tuo ensimmäinen ilta oli kyllä kuin suoraan pahimmista painajaisista..Karseaa settiä, voin kertoa. :< Seuraavana päivänä lähdin heti päivällä Kanttiinille syömään ja näin Adamin. Illalla istuskeltiin siinä Tsekeillä hetken aikaa ja vaihdettiin kuulumisia. :) Oli aivan mahtavaa nähdä kaikki taas ja tämä kohensi olotilaa jo kovasti :)
Eilen en pahemmin saanut mitään aikaan, yritin vain järjestellä lähtöä täältä ja sainkin sovittua professorini kanssa, että yritän tenttiä nuo kurssit aikasemmin, että pääsen lähtemään täältä. Hyviä uutisia tuli vielä sen verran, että kuulin saavani uudet kämppikset from Finland. ;) Kaks poikaa sieltä ny pitäis sitten huomenna tulla klo 17. Mennään Lambroksen kanssa vastaan niitä kentälle. Kiva, kun saa jotain seuraa, on meinaa vähän kolkkoa täällä läävässä ilman kämppiksiä. :<
Kävin eilen ja tänään kaupungilla vähän pyörimässä päivällä. En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ilmeisesti koko kaupunki oli päättänyt eilen lähteä liikekannalle. Ei meinannu Tsimiskillä päästä eteenpäin kävellen, kun joka nurkasta pukkas lisää väkeä jalkakäytävälle! Autoja oli kaikki paikat täynnä, siis kaikki kadunvarret oli kahdessa rivissä täynnä autoja! Älkää kysykö, että miten ne ensimmäisen rivin autot ikinä pääsivät lähtemään parkista, jos halusivat liikkua jonnekin...
Olin taas eilen Hondos Centerissä varmaan kaksi tuntia. On se vaan ihana paikka. :D Miksei Suomessa voi olla samanlaista, kertokaapa se? Se olisi suurmenestys.. Hondos Centerkin nostatti vähän mielialaa. Onneksi. Eilen illalla kävin taas Kanttiinilla syömässä iltapalaa ja näin Lauran ja Kamilin.
Tänään pääsin oikein salillekin. Siellä oli kaikki ennallaan ja mukava salinomistajakin oli oma itsensä, kuten tavallista. Aika äkkiä loppujen lopuksi vilahtaneet nämä pari päivää, vaikka en oikein mitään ole vielä tehnytkään, huomenna on jo perjantai! :D Mua vähän jo valmiiks ahdistaa, että miten nuo tentit nyt menee, mutta eikai siinä auta itku markkinoilla. Kun vaan sais pois vaivoista mahdollisimman pian, niin pääsee pakkaamaan. ;) Sain tosiaan nyt ne lennotkin lopulta siirrettyä, erinäisten säätöjen ja selvitysten siivittämänä.
Ei voi paljon sanoa muuta, kun että kaikkeen sitä ihminen joutuu. Ehkä kaikkein pahinta tässä on se, että ei oo ketään kenen kanssa jakaa näitä asioita. Varmaan aika vaikea kenenkään kuitenkaan kuvitella, että miltä tämä tilanne täällä ihan oikeasti nyt tuntuu. Mutta eipä hätää, onhan tässä jo huomattavasti menty parempaan suuntaan! Saatoin jopa äsken syödä tuolla keittiössä, ekan kerran tällä viikolla istuin keittiönpöytään ja söin siinä. :D Mutta on se kyllä kumma, jos en saa jotain hometautia täällä..On sen verran kivat katkut tuolla keittiö-vessa-akselilla..*huoh*
Nyt aloin kuunnella, että tuolta parvekkeelta kuuluu jotain todella outoa rapinaa. Epäilemättä jättiläisrotta yrittää tulla sisään lämmittelemään ja pureskelemaan mun varpaat. :( Taidan mennä pelottelemaan sen pois ja sen jälkeen voisi vaikka mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla aikasin lähteä kouluun (FROM HELL). Eli tässäpä tämä tällä kertaa. Talo ei oo vielä sortunu ja oon toistaiseksi vielä järjissäni. Hyvää yötä.
-Suski
torstai 8. tammikuuta 2009
maanantai 5. tammikuuta 2009
26 päivää
= 647 tuntia. Niin pääsen takas Halsualle.
Täällä on tylleröllä mennyt taas päivä putkeen. Heräsin aamulla Cumulus Airportista ja olin todella väsynyt, kun en saanut oikein häävisti nukuttua. Siirryin Helsinki-Vantaalle jonottamaan Check-Iniin hermoja koettelevan pitkäksi ajaksi ja yritin sitten kiireellä ostaa vielä vähän tuliaisiakin. Lento Budapestiin sujui mukavasti aikataulussa. Budpestissä sitten huomasinkin, että mun jatkolennon uusi aika oli 14.20..NOIN 14.20. Kello oli siinä vaiheessa tosiaan about 11.20. Siellä sitten tönöttelin Budapestissä muutaman tunnin.
Palasin siis tänään takaisin tänne ihanaan Thessalonikiin. Missä ei sinänsä ole mitään kauheaa..mutta meinasin ihan vähän hajota, kun astuin tänne kämppään. Tuttavallisemmin läävään. Avasin oven pimeään asuntoon, kylmä ilma ja tuuli puhalsivat vastaan. Varoavasti hiivin peremmälle ja laitoin valot eteiseen. Kurkistin keittiöön. Parvekkeen ovi oli auki. Ihanaa. Pyörittelin hetken päätäni ja tarkastelin tyttöjen tyhjää huonetta. Koko kämppä oli kylmä kuin maakellari. Vedin parvekkeen oven keittiössä kiinni ja tein muutamia havaintoja toimenpiteen jälkeen. Ensinnäkin keittiössä haisi märäntyvä laasti ja home. Tiskipöytä oli täynnä laastimurua. Katossa näytti olevan ihan kiitettävän kokoinen vesivaurio. Todella mukavaa.
Myönnettäköön nyt, ettei tunnelma ole varsinaisesti katossa. Ei tunnelma, mutta vesivaurio on. On se hyvä, että katossa on edes jotain. Tätä tunnelmaa ei suinkaan paranna se, että olen täällä läävässä ihan yksin. Ei edes torakoita ole näkynyt. Tytöt ovat onnellisesti Suomessa. Jos joku tietää jonkun, jolla ei oo kämppää Thessalonikissa ja joka haluaa kiduttaa itseään huonoilla asuinolosuhteilla, niin ottakaa yhteyttä heti minuun! Vuokra ei hyvän elintason omaavan päätä huimaa; vertaistuki ja sarkasmi asuinkumppanilta sisältyvät hintaan!
Yritän purkaa tavaroitani nyt seuraavaksi, mikäli en ole jäätynyt kiinni tähän tuoliin. Ei ihan äkkiä saa lämpimäksi tätä kivikasaa, kun ovi on varmaa ollu kaks viikkoa auki. Mikäli Luoja suo, palaan turinoimaan kenties myöhemmin tällä viikolla. Jos vaikka olis tunnelma vähän noussut. Surullinen Suski kuittaa. Tack och hej.
Täällä on tylleröllä mennyt taas päivä putkeen. Heräsin aamulla Cumulus Airportista ja olin todella väsynyt, kun en saanut oikein häävisti nukuttua. Siirryin Helsinki-Vantaalle jonottamaan Check-Iniin hermoja koettelevan pitkäksi ajaksi ja yritin sitten kiireellä ostaa vielä vähän tuliaisiakin. Lento Budapestiin sujui mukavasti aikataulussa. Budpestissä sitten huomasinkin, että mun jatkolennon uusi aika oli 14.20..NOIN 14.20. Kello oli siinä vaiheessa tosiaan about 11.20. Siellä sitten tönöttelin Budapestissä muutaman tunnin.
Palasin siis tänään takaisin tänne ihanaan Thessalonikiin. Missä ei sinänsä ole mitään kauheaa..mutta meinasin ihan vähän hajota, kun astuin tänne kämppään. Tuttavallisemmin läävään. Avasin oven pimeään asuntoon, kylmä ilma ja tuuli puhalsivat vastaan. Varoavasti hiivin peremmälle ja laitoin valot eteiseen. Kurkistin keittiöön. Parvekkeen ovi oli auki. Ihanaa. Pyörittelin hetken päätäni ja tarkastelin tyttöjen tyhjää huonetta. Koko kämppä oli kylmä kuin maakellari. Vedin parvekkeen oven keittiössä kiinni ja tein muutamia havaintoja toimenpiteen jälkeen. Ensinnäkin keittiössä haisi märäntyvä laasti ja home. Tiskipöytä oli täynnä laastimurua. Katossa näytti olevan ihan kiitettävän kokoinen vesivaurio. Todella mukavaa.
Myönnettäköön nyt, ettei tunnelma ole varsinaisesti katossa. Ei tunnelma, mutta vesivaurio on. On se hyvä, että katossa on edes jotain. Tätä tunnelmaa ei suinkaan paranna se, että olen täällä läävässä ihan yksin. Ei edes torakoita ole näkynyt. Tytöt ovat onnellisesti Suomessa. Jos joku tietää jonkun, jolla ei oo kämppää Thessalonikissa ja joka haluaa kiduttaa itseään huonoilla asuinolosuhteilla, niin ottakaa yhteyttä heti minuun! Vuokra ei hyvän elintason omaavan päätä huimaa; vertaistuki ja sarkasmi asuinkumppanilta sisältyvät hintaan!
Yritän purkaa tavaroitani nyt seuraavaksi, mikäli en ole jäätynyt kiinni tähän tuoliin. Ei ihan äkkiä saa lämpimäksi tätä kivikasaa, kun ovi on varmaa ollu kaks viikkoa auki. Mikäli Luoja suo, palaan turinoimaan kenties myöhemmin tällä viikolla. Jos vaikka olis tunnelma vähän noussut. Surullinen Suski kuittaa. Tack och hej.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)