Rai rai rai

Jospa nyt yrittäis uudelleen tätä kirjottelua..Vähän kun on kiukku ja ahdistus laantunut ;) Tuo ensimmäinen ilta oli kyllä kuin suoraan pahimmista painajaisista..Karseaa settiä, voin kertoa. :< Seuraavana päivänä lähdin heti päivällä Kanttiinille syömään ja näin Adamin. Illalla istuskeltiin siinä Tsekeillä hetken aikaa ja vaihdettiin kuulumisia. :) Oli aivan mahtavaa nähdä kaikki taas ja tämä kohensi olotilaa jo kovasti :)

Eilen en pahemmin saanut mitään aikaan, yritin vain järjestellä lähtöä täältä ja sainkin sovittua professorini kanssa, että yritän tenttiä nuo kurssit aikasemmin, että pääsen lähtemään täältä. Hyviä uutisia tuli vielä sen verran, että kuulin saavani uudet kämppikset from Finland. ;) Kaks poikaa sieltä ny pitäis sitten huomenna tulla klo 17. Mennään Lambroksen kanssa vastaan niitä kentälle. Kiva, kun saa jotain seuraa, on meinaa vähän kolkkoa täällä läävässä ilman kämppiksiä. :<

Kävin eilen ja tänään kaupungilla vähän pyörimässä päivällä. En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ilmeisesti koko kaupunki oli päättänyt eilen lähteä liikekannalle. Ei meinannu Tsimiskillä päästä eteenpäin kävellen, kun joka nurkasta pukkas lisää väkeä jalkakäytävälle! Autoja oli kaikki paikat täynnä, siis kaikki kadunvarret oli kahdessa rivissä täynnä autoja! Älkää kysykö, että miten ne ensimmäisen rivin autot ikinä pääsivät lähtemään parkista, jos halusivat liikkua jonnekin...
Olin taas eilen Hondos Centerissä varmaan kaksi tuntia. On se vaan ihana paikka. :D Miksei Suomessa voi olla samanlaista, kertokaapa se? Se olisi suurmenestys.. Hondos Centerkin nostatti vähän mielialaa. Onneksi. Eilen illalla kävin taas Kanttiinilla syömässä iltapalaa ja näin Lauran ja Kamilin.

Tänään pääsin oikein salillekin. Siellä oli kaikki ennallaan ja mukava salinomistajakin oli oma itsensä, kuten tavallista. Aika äkkiä loppujen lopuksi vilahtaneet nämä pari päivää, vaikka en oikein mitään ole vielä tehnytkään, huomenna on jo perjantai! :D Mua vähän jo valmiiks ahdistaa, että miten nuo tentit nyt menee, mutta eikai siinä auta itku markkinoilla. Kun vaan sais pois vaivoista mahdollisimman pian, niin pääsee pakkaamaan. ;) Sain tosiaan nyt ne lennotkin lopulta siirrettyä, erinäisten säätöjen ja selvitysten siivittämänä.

Ei voi paljon sanoa muuta, kun että kaikkeen sitä ihminen joutuu. Ehkä kaikkein pahinta tässä on se, että ei oo ketään kenen kanssa jakaa näitä asioita. Varmaan aika vaikea kenenkään kuitenkaan kuvitella, että miltä tämä tilanne täällä ihan oikeasti nyt tuntuu. Mutta eipä hätää, onhan tässä jo huomattavasti menty parempaan suuntaan! Saatoin jopa äsken syödä tuolla keittiössä, ekan kerran tällä viikolla istuin keittiönpöytään ja söin siinä. :D Mutta on se kyllä kumma, jos en saa jotain hometautia täällä..On sen verran kivat katkut tuolla keittiö-vessa-akselilla..*huoh*

Nyt aloin kuunnella, että tuolta parvekkeelta kuuluu jotain todella outoa rapinaa. Epäilemättä jättiläisrotta yrittää tulla sisään lämmittelemään ja pureskelemaan mun varpaat. :( Taidan mennä pelottelemaan sen pois ja sen jälkeen voisi vaikka mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla aikasin lähteä kouluun (FROM HELL). Eli tässäpä tämä tällä kertaa. Talo ei oo vielä sortunu ja oon toistaiseksi vielä järjissäni. Hyvää yötä.
-Suski